Varhaisteineistä Vaareihin, Murkuista Mummoihin

Hei vaan blogini parissa uiskentelijat.

Uskomattoman sydäntä lämmittävää palautetta ui korviini päivittäin.
Pikkulapset osaavat biisin kertosäkeen, varhaisteinit ovat ottaneet murroskautensa aallokkoon kappaleeni.
Keski-iän kieppeilijät kiittävät osuvasta tekstistä ja tanssittavasta meiningistä.
Eli ollaan tehty selkeesti laajaa kohderyhmää kosiskeleva biisi.

Seuraavaksi fiilistelen kappaleen mies ja piano meiningillä....ehkä saamme sen eetteriin.

Jatketaan tästä...

rOuDaSsA

Huh huh...
Eilisestä täytyy kirjoittaa ennen kuin unohdan kaiken.
No unohtamisesta tuskin on pelkoa, ottaen huomioon minkälaiset peijaiset olivat.

Lähdin Euroviisuklubin Pikku-Jouluihin jokseenkin "huolestuneena", että entä jos mokaan tai puhun ihan mitä sattuu.
Entä jos sammun tanssilattialle, ja kaikkea mahdollista Kalevalan sekä 7-päivää väliltä.
Tietysti myös arvellutti, että osaanko ollenkaan ottaa iloa irti viisumielessä, ja minkälaisia piippoleita siellä onkaan.
Pelko oli turhaa.

Ihan vitun hienot geimit!
Ei ollut ollenkaan olo, että olisin ollut ulkopuolinen tai että jengi olisi toiselta planeetalta.
Juhlin loppuun asti, ja anteeksi niille joiden taksiin rietaspäissäni tuppauduin.
Onneksi suunta oli sama, ja en minä tarkoituksella etuillut.
Valko-Venäläinen oli sekoittanut sen osan päässäni, joka käyttää järkeä.

Ihania ihmisiä, iloisia ja Ukraina voitti.
Toivotaan että näemme Bakussa tai pakussa, jossa voin heittää sitten privatesession.

Palataan. Muistakaa äänestää ja kommentoida, jos siltä tuntuu.
Minä asettaudun pianon ääreen tekemään uutta rallia.

ARTo silloin kun kaikki oli vielä He-Mania.



Tarina ARTon takana

Musiikki on taidetta.
Taide on Art.
Esperantoksi taide on ARTO.
Halusin korostaa taiteen merkitystä, ja kirjain "o" on ikään kuin astemerkki, tai mitä ikinä haluattekaan.
Olisinhan voinut olla vaikka "johannes voltaire", jonka saisin helposti kahdesta jälkimmäisestä nimestäni aikaiseksi.
Mutta onko pakko olla jotain Hillevi Hiilihankoa jos ei taho?
ARTo on ytimekäs, vahva, miehinen sana. Helppo lausua.
Tässä siis kaikille tietoannos jotka miettivät.

Laulaminen? Millainen on hyvä laulaja?
Onko kuulijalle automaattisesti laulajakin huono jos musiikkilaji ei miellytä?
Mene ja tiedä.

Minusta voitte tehdä päätelmänne Vantaan sanomien haastattelun kautta, jossa laulan pienen pätkän.

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/81712-arto-askelsi-jo-viisukarsinnan-eteiseen-katso-video

Turhautumisia

Se on taas uusi viikko kierähtänyt käyntiin kuin ensimmäinen siemensyöksy, huomaamatta ja aivan varkain.
Viikonloppu katalainen katkaisi hyvän työrupeaman, kuten aina.
Perjantaina ,aivan kuin vahingossa ystäväni ja ARTo yhtyeen entinen kitaristi, soitti minulle ja ehdotti kyläilyä.
Hän käy meillä aika usein, toivottavasti ei silloin kun en ole kotona.
Mikäs siinä, luotettava  mukava jamppa joka jaksaa "painia" myös pikku-Sirkiän kanssa =)
No kyläily johti siihen että yhtäkkiä tiskipöydällä oli laiton määrä tyhjiä olut-tölkkejä.
Mukaan jännittävään rietasteluun liittyi myös ARTo yhtyeen eniten basisti Olli, sekä ystäväni lauluveljeni Antti.
Päädyimme Vantaan Hotellille ja päätin rakastella karaokemikrofonin kanssa.
Lauloin Anssi Kelaa ilman että erotin taustanauhaa. Jengi oli kuitenkin pähkinöinä.
Siihen sitten perään pari lonkeroa, valko-venäläistä, ja mitä lie....

Huomenna tulee haastattelu Vantaan sanomiin...vähän jännittää että onko partakarvat suorassa, ja onko silmäpussit edustavasti esillä.
Sessio toimittajan kanssa ainakin oli antoisa.
Myös viisukuppila.fi osoite julkaisee jonkinmoisen jutun.

Äänestys on tuottanut tulosta, ja olemme saavuttaneet 2000 äänen rajan.
Uskon että on vielä paljon ihmisiä jotka eivät ole löytäneet kappaletta.
Tuntuu vaan pitkältä tämä tulosten odottaminen.
Tässä ehtii tulla harmaita haivenia poskipäihin, ennenkuin on tietoinen jatkosta.
Siihen asti on vain jatkettava!!!
Lyökää kilkkiä tykkää nappulaani, ja ARTo kiittää

Vielä sananen...

Tässä kun aloin pitkästä aikaa kuuntelemaan musiikkia,-usein en iltaisin kuuntele, sillä korvat saavat rasitusta aikalailla tuolla työpaikalla- niin tulipa ihan tehtyä syntiä kun unohdin tällaisia albumikokonaisuuksia, joita edelleen kuuntelen ja pidän musiikkimaailman ehdottominan timantteina.
Nyt tosin luettelen vain suomenkielisen pop/rock-musiikin helmiä (minun mielestäni)

YUP-Normaalien maihinnousu (Lukiosta asti ehdoton suosikki, ja alusta loppuun mahti levy. Melodinen ja koukukas, silti biisit jäävät monista osistaan huolimatta mieleen)
CMX-Aion (synkän teollinen ja kaunis levy, yhtyeen ehdottomasti kirkkaimmista ja idearikkaimmista)
Kotiteollisuus-Iankaikkinen (Kaikesta huolimatta, minulle tärkein levy, hyviä biisejä ja sanat suoraan sieltä jostain erinomaisuuden laitamilta)
Apulanta-Kiila (Apulanta esitteli uuden puolen itsestään ja tämä kyllä kelpaa alusta pisteeseen)
Jenni Vartiainen- Seili ( Kuuntelin levyn ennen kuin siitä tuli puhkisoitettu, ja silloin löysin paljon yhtäläisyyksiä omiin musiikillisiin visioihin, vaikkakin tämä on pop-musiikkia)
Mokoma-Kurimus (Metallin voi tehdä näinkin ja näin hyvin, siis suomeksi. Soi tiuhaan soittimessa kun tämän hankin, ja soi edelleen kun tekee mieli)
Stam1na- UKK (Yllätti täysin Mokoman jälkivesissä, ja kohosi kieroudessaan hyllykköni parhaimmistoon)
Leevi and the Leavings-Turkmenialainen tyttöystävä (ajattomia lauluja sekä tarinoita, pikkupoikana hoilasin paljon kesämökkimme pihalla ja automatkoilla)

Tässä siis vain muutama, ja lupaan jatkaa listaa...
Palataan padoille.

Mediajeesustelu

Tänään epäonnekkaan aamun jälkeen, seurasi leppoisa aamupäivä Vernissan kahvilassa.
Kävin kertomassa kaikkea maan ja manalan väliltä mukavalle toimittajalle.
Tarvitsen selkeästi sellaisen kunnon session että kielenkantimet irtoavat kunnolla.
Jutusteltua tuli aina lapsuuden laululeikeistä isoisän olkihattuun, ja koen että annoin itsestäni juuri sellaisen kuvan minkä haluankin.
Ei mitään roolileikkejä, vaan täyttä asiaa ja rehellistä minäkuvan luontia.
Tuli mukavia flashbäkkejä Vernissan uumenissa, muutamia esiintymisiä sielläkin on tullut suoritettua.

Miten paljon tällä itsensä lööppeihin ahtaamisella on painoarvoa musiikillisessa kamppailussa, sitä en tiedä, mutta toivotaan toki että tämän jutun myötä kappaleeni löydetään kunnolla.

"Roudassa" on sinnikkäästi pysytellyt sijan 15 tuntumassa, ja uskon että nyt on hyvä hetki saada sellainen kunnon tykkäämisryöppy.

Töistä tullessani luin hätäpikaisesti uusinta Soundia, ja siinä muutama tunnettu biisintekijä kertoi oman näkemyksensä hyvästä biisistä.
Minulle hyvä biisi on hyvä silloin, kun se saa aikaan minussa tunteita ja pystyy siirtämään minut ikäänkuin toiseen tilaan.
Hyvä biisi saa kuuntelemaan itsensä kerta toisensa jälkeen.
Hyvä biisi saa liikuttumaan ilosta tai surusta.
Hyvä biisi tarjoaa vielä viidennelläkin kerralla uusia koukkuja ja ahaa elämyksiä.
Hyvän biisin sanoitus on nerokkaan koukukas tai nerokkaasti yksinkertainen.

Viimeksi tämän on tehnyt minulle kappale, "The Flood".
En ole ikinä ollut Take Thatin ystävä, mutta tuo kappale sisältää melodisesti kaikkea, mikä miellyttää minun osittain liimaantunutta korvaani, vasen krovanihan kuulee vaan kaiken tarpeellisen, oikea taas kaiken miellyttävän.

Vanhoja kappaleita joita on kerääntynyt vuosien saatossa ovat esimerkiksi, "Hero Of The Day" "Rhythm thief- Sparks"
"Enjoy The Silence" "The Scientist sekä Fix You-Coldplaylta" "HURT-Johnny Cash" "The Pretender" and many others....

Viikonloppu lähestyy ja uskon että jonkinlainen itsepuudutus on paikallaan..
Työt on kuitenkin ensin hoidettava.

Usko itseesi

Tässä Uuden Musiikin Kilpailussa varmasti moni tulee saamaan paljon positiivista sanaa, kuin negatiivistakin niskaansa.
Euroviisut on jo joka toisen viisuhihhulin toimesta lytätty Suomen osalta maihin!
Tuomarit on haukuttu ammattitaidottomiksi, koska kaikki neljäkymmentä biisiä, jotka pääsivät jatkoon, ovat huonoja.

On ihmisiä jotka tietävät tasantarkkaan, että minkälainen viisubiisin on oltava, ja mikä biisi menestyy.
Mikä on sitten menestystä?
Riittääkö vaikka kuudes sija?
Kappaleita on ollut vuosien saatossa paljon, ja erilaisia.
"Huilumies", yksi ehdoton suosikkini, iloinen ja hilpeä, suuren taiteilijan esittämä.
"Sata Salamaa", jytäkkä alku, ja toimiva kokonaisuus. Pikkupoika ihastui Vickyyn välittömästi.
Lordin kappale, no itse kappale ei ole sen ihmeellisempi kuin joku iänikuinen "Smoke on the water", jossa tosin riffi on silkkaa tulikiveä ja kaikki aloittelevat keltanokat haluavat sen Landolallaan oppia.
Ilman maskeja, shöyta ja saatana-aspektia, ei olisi voittoa herunut.
Ja seuraavana vuonnahan se nähtiin, muistaakseni.
Suomi yritti uusia saman ratsastamalla miesten kanssa. Mutta minne ratsut laukkasivat? Suohon!

Säälien olen lukenut hirveitä vuodatuksia siitä, miten jokainen joka putosi kilpailusta, on tehnyt paremman biisin kuin yksikään meistä neljästäkymmenestä.
Hohhoi.
Jokaikinen porsaanreikä yritetään löytää ja YLEn kimppuun käydään atraimin ja vibraattorein.

Minä sanon! Onnea MEILLE!!!
Olkaa Onnellisia saavutuksesta.
Seiskää sen takana mitä teette!!

Minä ainakin niin teen.

Jos jatkopaikka aukeaa, niin kyllä meikäläinen läväyttää sellaisella livevedolla, ettei tartte Erkkien Kajaanista miettiä, onko kaverista esiintymään, ja riittääkö glitteri vaikuttamaan kaikki epäilijät.
Suupielet lipeää valuen kaikki odottavat tuomarien ratkaisuja.

Ja jos ei jatkopaikkaa heru, niin sitten tungen inkkarit johonkin toiseen kanoottiin ja melon itseni kanaville kansan.

Nyt kahvia ja ultrakevyt nikokääryle. (normaalisti vahvempaa, mutta faija ajatteli terveyttäni tuodessaan kartongin)

Uuden musiikin kilpailu, olenko roudassa

Viikko sitten kappaleeni pääsi julkiseen valoon, ja siitä eteenpäin musiikillinen visioni on kerännyt suhteellisen paljon positiivista väriä.

Versio joka tuotiin kansan kehtoon on kuitenkin demo, mutta varmasti moni kuulee siitä jo kaiken oleellisen.
Itse tiedän, ja niin kuin myös tuottaja Sami Baldauf ja soitannollisen panoksensa tuonut  Tero Rikkonen tietävät, että kaikkia kortteja ei ole vielä käytetty saatika näytetty.

Nyt tasaisen tappavasti tykyttävä biisi on tarkoitus kiillottaa timanttikseksi, jos vain jatkopaikka aukenee.
Itse olen enemmän kuin innoissani, ja olen absoluuttisen valmis räjäyttämään lavalla sellaisen spektaakkelin että kaikki puhelinlinjat menevät tukkoon.

Te jotka diggaatte, niin odottakaa vaan, voitte vielä menettää yöunenne ja tanssilattia neitsyytenne.

Sydämeltään metallia, mieleltään discoa!!!

"Roudassa" (lyriikat käännöstä varten

Roudassa




Nauran itsekseni, hörähtelen ihme paikoissa

Jengi katsoo tolla ei oo kaikki valot kirkkaina

Mulla vähän heittää , iso pyörä meni sijoiltaan

Onneksi on paikka jossa pääsee akut lataamaan


Öisin näen kääpiöitä, päivällä oon haltija
Joka taikasanoin loihtii hymyyn ihmiskasvoja
Kaikki nauraa ,hampaat välkkyy, vitun hieno maailma
Voisi luulla että samat pillerit on kaikilla


Minulla ei ole kaikki nallekarkit pussissa

Intiaanit pudonneet on kanoottini matkasta

Vintilläkään matot eivät ole enää suorassa

Kammarista lämpö pääsi pakoon,

Olen roudassa



Harha luulen usein /puhutaan mun selän takana
No kaikkihan sen tietää/että yhden airon varassa
soudan pääni kaislikossa/kuljen puolivaloilla
On vahvat hetket harvassa/ usein on mieli katkolla


Minulla on kaikki, mikä ihmismielen sekoittaa
Pakko-oire, jakomieli, kupit kaapin kumoillaan
Jos prosessori tilttaa, kattilassa yli kiehahtaa
Napista saan virtaa, taas on kaikki Muumit laaksossa

Minulla ei ole kaikki nallekarkit..


Tänään leijun korkealla, maailmassani
Naurulokin kanssa lennän torin yllä
Murusista tappelemme, kelpaa tähteet
Vähä riittää, siinä meidän onnen lähteet          

Minulla ei ole….

Kappale Kesältä!

ARTo-Haaksirikkoiset

"ROUDASSA"

"Roudassa" eli tuo hieman 90-luvun tecnoyhtyeiltä ja laukkaheviltä haiskahtava tehopoppis on nyt siis saavuttanut Uuden Musiikin Kilpailussa paikkansa Top 40 kappaleiden joukossa.
Lähdemme siis miekoin ja sähköhelloin taistelemaan tietä kohti Euroviisuja.


Kuullessani uutisen, olin kieltämättä yllättynyt mutta hyvin onnellinen.
Musiikki on minulle sydämen asia, ja minulla on hyvin vahva intohimo musiikin tekemiseen.
Sitä ei voi tarpeeksi tähdentää, miten musiikin synnyttäminen suorastaan huutaa minusta ulos.
Kesä oli hyvin inspiroivaa aikaa, ja siinä kolmenkymmenen kappaleen synnytystahdissa tipahti maailmaan myös "Vinossa" niminen kappale.


Normaalisti kirjoitan tekstejä hyvin runollisesti ja ikään kuin "tunnelmallisesti".
Tämän kappaleen teksti lähtikin erikoisella tavalla liikkeelle.
Keskustelin puolisoni kanssa jotain mielenterveydestä, ja siinä sitten aloimme pohtia millä kaikilla tavoilla voi sanoa että mieli sairastaa.


Tarpeeksi lentäviä lausahduksia saadessani, rupesin muokkaamaan niitä yhteen niin , että niistä tulee rytmikäs kokonaisuus.
Tämä kappale syntyi siis kertosäkeen kautta.
Sitten aloin kirjoittamaan tekstiä, ikäänkuin ulkopuolisen näkökulmasta mutta samalla asettuen itse siihen tilaan, että jos mieleni nyrjähtäisi.
Tekstillä halusin myös tavoittaa sitä seikkaa, että liian moni kamppailee mielenterveytensä kanssa, ja liian moni jää yksin, eikä apua aina saada.


En kuitenkaan halunnut tehdä biisistä liian synkkää, ja siksi otin huumorinäkökulman mukaan.
Kertosäkeeseen otin tuollaisen falsettikorotuksen, koska se ei ollut minulle ominaista aiemmissa kappaleissani.
Aiempi musiikkini oli hyvinkin vaihtoehtoista ja raskaammilla vesillä soutavaa.


Kappale syntyi nopeasti pianon voimin...


Soittelin kappaletta usein muiden biisieni lomassa (siis kotona) ja puolisoni naureskeli, että ei tuo nyt ole sellainen mihin kannattaa jäädä jumiin, parempiakin kappaleita löytyy.
Minä kuitenkin koin että biisi jollain tasolla kutsui minut aina luokseen.


No sitten ilmestyi netin ihmemaailmassa linkki Uuden Musiikin Kilpailuun.
Mieli teki osallistua välittömästi, koska koin tämän kyseisen kilpailun erilaisena kuin kaikki muut talenttiohjelmat.
Osallistuessani mietin Euroviisuaspektia, mutta tulin siihen tulokseen että nythän voi olla tilaisuus saada sinne jotain uutta, jotain mitä ei olla ennen kuultu.


Puolisoni yritti hangata vastaan ja sanoi, että et voi olla tosissasi.
Minä kuitenkin pidin pääni, sillä kappale vainosi minua ja halusin sen tehdä valmiiksi.


Otin yhteyttä yhteistyö-ystävääni Sami Baldaufiin joka oli ollut tuottamassa aiempia kappaleitani.
Sami sanoi, mikäs siinä ja tarttui toimeen.
Yhden epämääräisen viikonlopun aikana minulla oli kädessäni "Vinossa" biisin demo.
Ja ihan demoa lähdettiinkin tekemään, sillä ajatuksella että kappaleen sanoma ja päälinjaus välittyy.
Viikon päästä äänitimme laulut kitaristina toimineen Teron studiolla.


Lauloin ekat otot hyvinkin puhtaasti ja sillä tavalla popisti.
Mutta kun Sami saapui paikalle, hän totesi, ei, ei ,ei.
Nyt vedetään rotsi auki.
Sain pikakurssin ilmaisutaidosta ja lähdimme hakemaan sellaista tekstiä painottavaa tulkintaa, jossa tietyt lauseet korostuvat ja niiden sisältämä ajatus välittyisi.


Kerrankin minua ruoskittiin ja minä nautin.


Tero veteli Iron maiden kitarat vielä pisteeksi iin päälle.


Sitten vaan kappale Samin käsiin miksattavaksi ja niin pois päin...


Miksatessa nimi muuttui "Roudassa" nimeksi, ihan vain siksi että sana toistui kappaleessa usein ja lopussa vielä tuollaisena echona.


Olin tyytyväinen, sillä toiveenani oli varmasti vastoin monien odotuksia saada kappaleestani "discoheviä", ja sitä aikalailla sain.


Se sitten kelpasi, ja jatkossa ollaan.


Nyt toivon toki että pääsisimme työstämään tämän sellaiseen kuntoon., että kenellekään ei jää epäselväksi, mistä biisistä ensi vuonna puhutaan =)


Nyt tämä demosoundeilla nupuillaan oleva hitikäs voisi aueta räjähtäväksi kokonaisvaltaisesti oikean bändin soittamaksi rockdiscoksi!!
Me emme halunneet heti tuoda kaikkia ideoita ihmisten eteen, meillä on takataskut täynnä strösseliä ja nallekarkkeja, joilla tehdään tästä kaikkien aikojen viisubiisi!!

"Mitä teemme täällä se meidän kohtalomme määrittää"

Tervetuloa maailmaani.

Kirjoitan tästä eteenpäin teille siitä, mitä kaikkea musiikki elämässäni merkitsee, ja miten matkani artistina kulkee eteenpäin...välillä kompuroiden radanvarren pensaikoissa.