perjantai 30. joulukuuta 2011

Maailmanlopun huominen (helvetillinen luomiskertomus)

Voisiko olla niin, että jokin mitä olet aina käyttänyt luomisprosessissa on kyseisen prosessin onnistumisen kannalta henkireikä? Vai voisiko olla niin ,ettei vain ole löytänyt mukavaa työskentelytapaa muunlaisilla välineillä?
Uskon että kuitenkin jokaisella säveltäjällä on se "The Soitin", jolla on luotu sen ja sen levyn biisit, ja joka on nähnyt kaiken aina taiteilijan kimalluksesta korroosioon.

Minulla on nyt ollut piano, (jolla siis yleensä virteni viritän), työpaikallani, ja olen kotona sitten yrittänyt jäsentää näitä saatanallisia jazzsäkeitä tuollaisella Etolan syntikalla valmiiseen uskoon.
Periaatteessa joo, mutta käytännössä ei.
Tatsilla on suuri merkitys, ja soundilla myös, sen suhteen miten biisejä syntyy.
Tosin minulla on nykyään myös sellainen , laulan riffit tai koko biisirungon, tekniikka olemassa.

Mutta jos siis kosketinsoittimella aion säveltää, niin kyllä tuo minun ylväästi omilla jaloillaan seisova mustavalkoinen rakastelukumppanini on paras.
Kun sormeni vaeltavat pitkin hänen kuulaanvalkeana säteilevää hammasrivistöä, kun hänen jo korvilleni tutuksi käynyt heleä äänensä lirkuttelee sulosävelmiä, ei inspiraatio voi olla saapumatta.

Inspiraatio oli Kesällä hyvin läheinen ystävä, me kävimme pitkiä sessioita yhdessä.
Hän tuli monta kertaa minuun ,ja minä vastavuoroisesti annoin tulla koko rahan edestä.
Olin suorastaan autuaassa hurmostilassa, missä sanainen sammio ryöpsähteli rinnuksille, missä syvästi kommunikoivat melodiat leikittelivät rytminjumalien kanssa.
Inspiraatio on ystävä, joka on olemassa, mutta ei aina pyyntöni päässä.
Mielen kanssa väkisinmakaaminen ei tuota yleensä toivottavaa lopputulosta, vain hermopäät repeilevät ja paperia koristaa vittujen kavalkadi.
Otetaan siis Inspiraatio vastaan kun hän kylään tulee , ja nautitaan jokaisesta kiihkeästä hetkestä, jotka häneltä saamme.

Vuosi 2011 oli erikoinen vuosi.
Se meni nopeaan kuin ensimmäinen yhdyntä.
Tapahtui paljon asioita, hyvin positiivisia, jotka pitäisi muistaa kun seuraavan kerran turhautumisen tsunami iskee sydänkallioon, ja kun tuntuu että kukaan ei ymmärrä tätä neuletakissa vuotavaa taiteilijaa, joka repii elämäänsä lauluiksi luurankojen tanssiessa ympärillä.

Lähtökohdat ensi vuoteen ovat erittäin valoisat.
Lopetetaan kuitenkin ensin tyylikkäästi ja käydään sisäänheittämässä ykköset eräänkin kauniin golfprinsessan häissä.

Kiitoksia kaikille jotka ovat olleet, sekä tulleet.
Tästä on hyvä jatkaa matkaa.

Laupeudella

-ARTo

tiistai 27. joulukuuta 2011

MENOPAUSSI

Niin joutui Joulu jo taas taka-alalle.
Hirveä hössötys aina monta viikkoa ennen, unilääkkeet otetaan käyttöön jotta saadaan nukutuksi kaikilta lohien koristelemisilta.
Mitä ostais tolle, sille ja hälle?

Joulu oli meidän perheellä kiireetön ja rauhaisa.
Ei lähdetty sauvomaan pitkin sukulaisia, vaan oltiin kotosalla ja otettiin olemisesta kaikki irti.
Syötiin, juotiin ja nautiskeltiin.

Poika sai imurin, ja nyt meillä imuroidaan oikein tuplateholla tästä eteenpäin.
Tosin hän ajatteli imurille myös käytännöllisemmän tarkoituksen laulamalla letkun päähän.
Mikäs siinä, ainakin erilainen mikkiständi.
OBH-Nordica , ja ääni tulee ulos luonnollisen tunkkaisena.

Palasin töihin juuri sellaisena kuin voi palata, korkeasti kiinnostettuna ja täynnä kinkun hellimää hilpeyttä.
Odotan kovasti koska puhkean kukkaan tämän kaiken sydäntä särkevän mässäilyn tuloksena.

Mutta asiaan...

Uuden Musiikin Kilpailu?
Mistä sitä tietää, biisi on ainakin huomattu, ja levinnyt laajalle kuin pandelooma, tuntemattomat ihmiset tuunaavat ylistysvideoita joissa joku alppivuohen näköinen joikujentekijä voittaa koko peijaiset.

Kiitos tästä suuresta tsempistä ja uskosta.

Jäämme odottamaan jännityksellä, että ponnahtaako baromittari roudasta ulos ja ajaa biisin koristamoon.

Hyvää välitöntä välipäivien viikkoa.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Aikajono?

"Voi ei!Siis toi Timeline on ihan törkee, siis se näyttää nyt mun kaikki salaiset viestit yhelle miehelle jota tapailen salaa mun kundifrendin selän takana. No höh! Tosi perseestä että tulee tommosii, mä ainaki haluisin että mun seikkailut pysyy salassa.
C'moon, nyt kaikki saa tietää mitä mä touhusin mun esimiehen kanssa sen toimistossa ku leviteltiin tummelia takaraivoihin ja annettiin toisillemme käsirysy"

Tällaista tänään.
Ihmiset ovat independencedayn omaisessa paniikissa.
Kim Forever Yong on kuollut , mutta mitä sitten.
Timeline tulee ja muuttaa elämäsi kokonaan.
Kohta lähimmät ystäväsi saavat tietää mitä heistä oikeasti ajattelet.
Äkkiä poistamaan kaikki likaiset pikku-tuhmuudet joita salaisesti jaat salaisen rakkaasi kanssa.

Minä en välitä.
Mulla on luurankoja enemmän ku Suomessa kännykkäliittymiä.
Anteeksi jo etukäteen Vimpelin Hiihtoseura, se saunareissu oli vähän  liikaa.

Suklaata siellä, suklaata täällä.
Kohta olen talipallo, eikä Joulu ole edes vielä ohitse

Ihan hyviä juttuja ilmassa...palataan niihin

maanantai 19. joulukuuta 2011

Röyhkeät ja rohkeat!!

Ihana näky odotti kun avasin television.
Puuma-Brooke ja Ridge Junior 3 tai 2, alasti kukkien peittelemänä.
Mitä vittua? Huomaamaton lainaus hienosta American Beauty elokuvasta.

Tulin kotiin, olin pihalla paimentamassa.
Kuraisten halausten ja talvisen loskasateen jälkeen, olen kuin urbaanipoika Mowgli.

Tänään olin Joulupukki, tai pikemminkin Gandalfin ja Jonathan of Spotifyn ristisiitos.
Intellektuelli insinööri-Reijo Vantaalta, jonka parta pakottaa arvailemaan todellisen iän.
Lapset tunnistivat, kollegat ovat vieläkin tohkeissaan.
Olisivat vaihtaneet ARTon välittömästi tuohon hyvin sixpakin naamioivaan Jouluvelhoon.
Mies joka tulee kerran vuodessa, on ehdottoman in!

Eilisen päivän loppu oli aivan mahtava.
Joku voisi ajatella, että mies joka keskustelee sketsihahmojen kanssa, ei surffaa täydellä aallokolla.
Mutta täytyy sanoa, että Putous-ohjelman hahmojen mukaan tulo geimeihin oli hattuunkusemisen arvoinen juttu.
Harjakainen, Zetterberg, Sui-hing ja Pilvi Pouta jakoivat varoittamatta linkkiä, ja minä sanon KIITOS!
En panisi pahakseni jos kappale jotenkin esiintyisi tulevassakin kaudessa.

Putous on parhaimmillaan niin verbaalista akrobatiaa ja täsmähuumoria, että meikäläinen ei voi muuta kuin ihailla.
Tässäpä olisi oiva ryhmä tanssimaan kuumia rytmejä "Roudassa" biisin taustalle.
Kenelläkään meistä kun ei kumi rullaa loppuun asti. =)

Nyt menen..minne menen.

Rakkaudella ArTo

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Harjakainen kaiken korjaa ja Puuhameisseli ARTo

Olipa kiva yllätys , että viime vuoden Putouksessa kilpaillut Aku Hirviniemen hahmo "Timo Harjakainen" oli jakanut "Roudassa"biisin linkkiä facebook-sivustollaan.
Kyllä se aina kovempi juttu on kuin joku Lauri Ylösen peukku photoshopatussa kuvassa.

Timo olikin suosikki hahmoni, ja hänen huumorinsa alhainen taso kolkutteli kivasti meikäläisenkin kulkusia.
Kiitos tästä!

Viikonloppu se taas on melkein ohitse.
Anoppi tuo kohta naapurinsa tontilta varastetun kuusen.
Tosin muovikuusi kyseessä, joten naapurilla ei taida ihan leikata sirkkeli pohjaan asti?

Kolme päivää töitä ja kyllä piparit jo niin vahvasti levittyivät pellille viime viikolla, että Joulufiilis saattaa sittenkin uida stringeihin.
Kinkku kummittelee mielessä, paistan itse tai sitten sipasen hyvän lohkon jonkun toisen kinkusta, kinkkuja kun tässä lähipiirissä kuitenkin riittää. Periaatteessa ei tarvitsisi itse ostaa ollenkaan.

Palasinpa tuossa vanhan kappaleen ääreen ja tein kertosäkeen sanat uusiksi.
Tein myös joululaulun "Erilainen Joulu", jossa perheen isä päättää vetää Joulumielen kurkusta alas.

Odottavan aika on pitkä, ja pitkän aika on myöhemmin illalla.

Se kuka löytää mantelin tai implantin puurostansa, saa tankotanssin.

-ARTo

perjantai 16. joulukuuta 2011

Ote entisestä ta isalaisesta (pahoittelut sekametelistä)

Tämä on eräästä blogista jota aikoinaan kirjoitin. Halusin jakaa tämän jotta näette, miten mukavasti minulla menee =)

Hei vaan kaikki makkaranmussuttajat.
Olette varmaan ihan helvetin rentoutuneita ja ruskettuneita Auringon ultraväkivaltaisen hyväilyn jälkeen.
Olette kierrelleet maailmaa , hakeneet ihosyöpää ja irtosuhteita muualtakin kuin Virosta.
Perheenne on edelleen ihanasti kasassa ja kaikki menot ja lystit on maksettu lomarahoilla, jotka isi on saanut 4000 euron palkan päälle.
Kesävaatteet on ostettu isin uhkapelirahoilla ja velat pelikavereille on kuitattu haulikolla.
Äiti on täynnä rakkautta ja täynnä vieraan rakastajan itiöitä.
Lapset menevät täynnä intoa kouluun, ja tyytyvät sisarilta perittyihin kuluneisiin Adidaksen  reppuihin, joita sisko tai veli käytti marihuanan salakuljetukseen luokkaretkellä.
Alkoholi ei ole näytellyt sen suurempaa roolia kenenkään Kesässä vaan on pysytty hyvässä yhden laatikon, kolmen litran viinipönikän ja kossupullon päiväannoksessa.
Mutta kuka on tuo mahapystyssä kävelevä raskautta säteilevä ja seuraavat 9kk kukkiva hormonikenno.? Sehän on taloudenhoitaja jota joku perheen yhdestä miehestä pökkäsi äidin ollessa luumu ja banaaniuutehoidossa, Ramin kauneuden ja puutteen hoitosalongissa.

No mutta mitäpä kuuluu minun kesääni?
Tämä kesä on ollut täynnä ihmeitä. Tikkurila on lomailijan paratiisi josta kannattaa ottaa ilo irti oikein koko rahan edestä.
Kielotien K-Market tarjoaa exotiikkaa koko hevi-osaston verran.
Cantaloupet joita et löydä(erota) ruisleipien joukosta, ovat jo nähtävyys sinänsä.
Myyjä joka puhuu vain Tiksiä apatianmurteella on jokaisen todellisen kaupankävijän kohdattava.
Kuitti joka sisältää noin 40 euron bonuksen. Osta meiltä , maksa enemmän.
Mitä tarjoaa aseman ympäristö?
Joukkotappelun oikein isolla V.llä!!! Jos haluat päästä todellisen turpaanvedon makuun, mene ja osallistu, ilman röökiä tietenkin ;)
Extremeurheilua edustaa , “junan kanssa miehestä mittaa”-laji , kumpi väistää ja kumpi on kovempi. Varaudu kuitenkin jännittävään Peijasreissuun jossa pitkien jonojen kiemuroissa voit joutua vaikka levittämään palkeesi ja tähystämään Vantaata aivan uusin silmin.
Hotelli Vantaa!!! Tikkurilan uppoamaton Titanic, jonka seisovapöytä on niin täynnä lihaa että heikommalta pääsee suusta Kaija Koo!!!!
Alakerran Hertas kuitenkin tarjoaa mukavan kulttuurielämyksen Reijo Viipaleen tahdissa, tai sitten kuulet joutsenlaulua Raijan laulamana.
Lopuksi haluan tarjota teille puistoreitin jonka varrellaa kukkii useita mulkkuja sekä hiljaa virtsaa vantaa aiheinen pulikuoro.
Minun kesäni on ihan mukava.
Kohta tulee uusia kappaleita joissa avaan näkemättänne useamman kuin yhden….

tiistai 13. joulukuuta 2011

Joulujuhlista jaloin, Pikku-Jouluista kontaten

Viimeisiä viedään, vuosi alkaa saada kliimaksinsa.
Päiväkodissa vedellään pimpelipompelia oikein olan  takaa, ja lapset alkavat ottaa niskavoiton aikusista.

Työntäyteinen ja tapahtumarikas vuosi on ollut, etenkin tämä toinen puolituinen.
Joulupussit ovat suhteellisen tyhjät, paperille syntyy lähinnä pisteitä ja voimasanoja.

Tein minä yhden kolmen soinnun rockbiisin, josta tuli aika Nurmiomainen.
Kappaleen nimi on "Rakkauden generaattori"-joka arpoo vain "ei voittavia kuponkeja" tarinan henkilölle.

Vuosi päättyy julkimohäihin joissa toivon mukaan itse herra Hjallis "Diili" Harkimo pääsee nauttimaan Häätäjien roiskuvista raketeista.

Meillä kotona kova sana on Muumit ja Spaimän!!
Poika rukka laulaa pyykkitelineeseen kun ei omista vielä ständiä.

Rakkautta ja piparia!!!

-ARTo

perjantai 9. joulukuuta 2011

Maailma kelluu

Näin se Perjantai meidät hyväilyynsä saa..puoltuinen viikko takana.
Kyllä työ tekijänsä palkitsee ,ainakin väsymyksellä.
Iltavuorot ovat siinä mielessä kivoja että saa nukkua pidempään, mutta sitten näin viikonlopun kynnyksellä, ei!

Kylläpä sihahti runonlähde auki kun ovesta sisään pääsin.
Takana laulaa Arttu Wiskari, tartuttaen mikkiin tuntemattoman potilaan, ja yleisö näyttääkin osastoväeltä.
Ihan sellainen kivan letkeä ohjelma kaikille kotilaulajille, tulee kivaa sohvahytkyntää perheen kesken.

"Roudassa" se vaan jaksaa pitää kasipaikkaa hallussaan.
Nyt pitäisi keksiä jotain hurjaa, yksi idea onkin mielessä, mutta se ei ole muovikassin väkisinmakaaminen ensilumessa.
Katsotaan onnistuu ajatuksen tuonti käytännön tasolle.

Yle.n Satumaa sivuilla höngitään ikäviä juttuja kommentointimuodossa.
Anonyymit palsta-ahtaajat väittävät jo kahdentoista parhaan olevan valittu.
Mutta mitä iloa tuosta on, että voi tulla huutelemaan asioita?

Itse henkilökohtaisesti toivon ettei asia ole noin, sillä muuten usko kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin alkaa olla nollissa.
Menee ikäänkuin pohja siltä, miksi tällaisia järjestetään.
Moni kuitenkin on lähtenyt mukaan musiikin takia, ja siinä uskossa että kyseessä todella on Uuden Musiikin Kilpailu.

Nyt pitäisi vain rehellisesti heittää kehiin aikataulut, ja vastata tuollaisiin huhuihin.
Paskanmaku ei ole koskaan hyvä maku, etenkään jos se jää jo heti ensimmäisestä kerrasta kun tällaista uudistusta tarjoillaan.

No minä kuitenkin tarjoilen nyt itselleni, ja pyrin päästä leijumistilaan.

Hyvää Viikonloppua!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Kädellisten kirjopesu

Nyt on sitten itsenäisyys juhlittu ja allekirjoittaneella on ainakin paikat kipeenä kättelystä.
Tällaista käsirysyä en ole harrastanutkaan kuin sitten viime Linnanjuhlien, jotka vietettiin Skattalla...

Palataanpa todellisuuteen.
Katsoin puoli tuntia mitä erilaisimpien marenkimekkojen, vappuhuiskujen sekä pingviinien sisään marssia.
Rovion eukko se vasta kekseliäs olikin, kukapa olisi arvannut että vihainen lintu ja sika saapuvat juhliin?

Presidenttimme oli pirteä ja jaksoi kiitettävällä suoritusteholla hymyillä ja harrastaa lillatalaria.
Mies vierellä, tuo linnan pirteä gootti, mäntyniemen Tim Burton, euron Tuomioja, piti itsensä hereillä ja sai myös kätensä geimeihin mukaan.
Mutta tänä vuonna ei jaksanut kuin puolituntia, aloin säveltämään tai oikeammin koristelemaan yhtä vanhempaa biisiä joka on kiusannut minua yhtä kuumeisesti, kuin akne lukioajoilla.
Tosin olin juonut kaiken alkoholipitoisenkin, että siinäkään mielessä en olisi pystynyt enää seuraamaan kermapiirijuhlia.
Ajatelkaapa jos laskuhumala iskee kesken käsipelin, ja nekin mekot joita ihailit muuttuvat Reimatecviitoiksi.

Onneksi yhdeksältä alkoi lahjakkaiden nuorten komedia Superbad, joka sopi vallan mainiosti itsenäisyyspäivän kliimaksiin.
Mikäs sen asiattomampaa kuin myöhäisteinien varhaiskypsät seksivitsit?

On aika palata sorvin äärelle..tänään olen hyvin kiinnostunut työnteosta.
Lauantaina pistetäänkin sitten taas jalalla koriasti, ja annetaan huttujuttushown viedä.

Hyvää lopun ajan viikkoa

-arto

maanantai 5. joulukuuta 2011

Tuntematon Aladoopia

Taas ollaan siinä kohdassa vuosittaista ajanlaskua, että on aika nostaa Veteraaniemme kasvot roudasta ja kunnioittaa heidän panostaan Suomen itsenäistymisen tiellä.
Linnassa tätä juhlistetaan niin että jokainen vieras saa halosta oikein henkilökohtaisesti.
Taas saamme katsella kuinka Tyrkky-Tyyne ja hiihtäjä Einari Epo hikoilevat boolispäissänsä pitkin linnansaleja.
Kenellä on kaunein luomus päällään? Kuka näyttää uskossaan eksyneeltä undulaatilta?

Minä olen lupautunut katsomaan kättelyn kuninkuuslajia vaimoni kanssa, mutta vaadin ehdottomasti itselleni pullon isänmaallisuutta, ja pari Karhunpainia.
Päivällä tulee tietenkin Tuntematon Sotilas, vaikka itse katsoisin vaihteeksi Pekka Parikan Talvisodan.

Mutta vaikka kuinka juhlistetaan ja nostetaan isänmaallisuutta jalustalle, on asioita jotka eivät muutu.
Kauniit ja Rohkeat tulee, sitä ei peruta!!
Edelleenkin saamme kahdenkymmenen vuoden jälkeen seurata, kuinka Erich Forrester makaa ja petaa kaikki L.A.n naiset sisäkköjä myöten. Frigidi Fridge ei jää kakkoseksi, vaan pallottelee Taylor Brooke akselilla välillä kuollen ja kuolleista nousten, välillä fiilaten ja välistä taas höyläten.
Stephanie on rautaa!!! Tuo Marloboroa salaa lutkuttava rautamummo selviää kaikesta, kodittomuudesta, syövästä, teiniraskaudesta eläkeiällä, peräaukon kutinasta ja Erichin jokaisesta ladulta eksymisestä.
Mistä minä sitten tämän kaiken tiedän? En tiedä!

Äänestys jatkuu, jatkuu ja jatkuu...
Olen sijalla kahdeksan.
Toivotaan uutisia ennen Joulua, jotta ehtisi asiaan sopeutua, mutta enhän minä sitä kellekään kerro että miten kävi.

Jos mielitte kääntämään "Roudassa"kappaleen tekstiä, niin siitä vaan, ehdotuksia vaikka tuonne artosir@gmail.com
Nyt menen hyytelölihan kimppuun ja otan kupposen soroppia. Ja nyt puhun ihan syötävästä, jos mietitte tuota lihajuttua.

Hyvää Itsenäisyyspäivää, Vaarille ja Papalle terveisiä, muistakaa sukujenne vanhimpia

lauantai 3. joulukuuta 2011

Äiti pojastaan pappia....pojasta polvi paheni

Tänään tässä Vares taustalla ontuen, mietiskelen syntejä syviä.
Soittelin tänään herkän improversion "Roudassa" kappaleesta, ja samalla se oli ikäänkuin ARTon joulukalenteri yllätys.
Melodisesti vaihtoehtoja on kuin vibraattoreja lihaviihdekaupassa, junttidisco voi siis kääntyä kauniiksi balladiksikin.
Tällaisia versioita voi soitella paikassa kuin paikassa.
Kuunnelkaa itse, mukana myös artismia ja kiitollisuutta.
Vedin ihan ykköstä ylle, kakkosta alle =)