Featuring Myself

Syksy sykkii sielussani, soluissani ja sanoissani.

Kesä meni.
Biisejä tuli.
Keikkoja tehtiin Häätäjien kanssa.
Tupakkaa paloi.
Viinaa kohtuullisesti.
Palasin tänne, sydän tulvillaan hyvää.

Biisi lähti UMK.n kakkoskaudelle.
Siitä tykätään, jos siitä tykätään.
Ääni lähti VOF karsintoihin.
Samat sanat siitä.
Ensi viikolla on lupa toivoa,
mutta ei odottaa liikoja.

Nyt on taas luovakausi.
Luulin jo hetken että ainoa asia mikä minua kiinnostaa , on ampua omaan hanskaansa.
Vaimostani tuli artenomi.
Olen ylpeä hänestä.
Olen ylpeä neljästä avioliittovuodesta, joiden aikana en ole tyrinyt kuin vähän.
Olen ylpeä pojastani, joka kehittyy nopeammin kuin osasi odottaa.
Olen ylpeä koirastani, joka rakastaa selvästi meitä.
Olen ylpeä bilebändistäni, joka jaksaa ja jaksaa vaan.

Olen pettynyt kolmeenkymmeneen, jonka saavutettua ei tullutkaan kaamos.
Juhlin ihan taidokkaasti ja ammattitaidolla ryypäten, seuraava aamu oli ihan yhtä juustoinen kuin muutkin kohmelon marinoimat aamut.

Nyt tuntuu että olen "homosti" pirteämpi ja että edessä on elämäni kolmiovoileipä, yllätystäytteillä.
Kävin Salatuissa elämissä viuhahtamassa.
Voipi olla että saan lisää saippuaa palkeiden väliin tulevaisuudessa.

Nyt nätisti kontilleen ja odottamaan.
Tämä blogi kirjoitettiin täysin selvänä ja selvinpäin.

p.s Olen alkanut kasvattaa lihaksia. Ranteeni on jo paksumpi kuin kuukausi sitten.