keskiviikko 2. lokakuuta 2013

3:45 minuuttia

Isä , Poika ja Hyvä henki promokuvauksissa
 
Lokakuu saapui ja ilmat päättivät julmeta.
Idols oli ja meni, mutta siitä jäi kaikinpuolin pehmeä maku.
Näkyvyyttä tuli ja se on aina ookoo tällä valitsemallani tiellä.
Aina voi spekuloida biisivalintaa, pukeutumista, yms...
mutta jossittelu ei ole koskaan johtanut muuta kuin
turhauttavaan säälillämarinointiin ja semmoinen skandinaavinen väkipakolla painittava mielen junttaaminen ei minua kiinnosta.

Tein sen mitä tein, annoin kaikkeni ja se on sillä siveysvyö.

Nyt ollaan taas bootsinkärjet uutta kohti menossa, ja mikään ei vituta , paitsi syksyinen väsymys. Ihan sama miten paljon nukkuu, ni silti ei riitä. On aina yhtä ryysyt poskella ja silmät särjellään.

Biisi.
Tuo salainen Biisi X, joka lähti kokeilemaan potentiaaliaan UMK 2014 kilpailuun.
Siitä tuli loistava, näin demoksi, eli toisinsanoen, sitä ei juuri demoksi tunnista.
"Roudassa" oli ainutkertainen katsaus siihen, mitä nauhalle voi tarttua kun repäisee poplarin levälleen ja antaa tulla sen enempää häpeilemättä. Se oli kuin raikas irtiotto siitä normi artistiminästä. Kuin syrjähyppy tutulta lenkkipolulta vieraille poluille.

Nyt ollaan aivan eri tunnelmissa.
Taiteellisena tuottajana toiminut Vili Ollila näki varmaankin mieleni sopukoihin luodessaan kappaleelleni sydämen.
Biisi hengittää sanojensa lailla. Se on kuin elokuva, jossa käsikirjoitus kohdillaan.
Se alkaa , se johdattelee, se sisältää twistejä,  se on tarinaltaan syvällinen.
Koskettaa. Saa löytämään uusia näkökulmia.  Yllättää vielä ensimmäisen kerran jälkeenkin.
Se on vaihtoehtoista mutta kuitenkin myös mieleenjäävää hittimateriaalia.

Uskon kappaleeseen. Ja se on ikäänkuin koko tämän kulkemani matkan summa.

Me odotamme mitä se aiheuttaa , vai aiheuttaako mitään.
Me emme odota liikoja, mutta me tiedämme että olemme tehneet erinomaisen biisin.
Ja se oli ensisijainen tarkoituskin.