Voisiko olla niin, että jokin mitä olet aina käyttänyt luomisprosessissa on kyseisen prosessin onnistumisen kannalta henkireikä? Vai voisiko olla niin ,ettei vain ole löytänyt mukavaa työskentelytapaa muunlaisilla välineillä?
Uskon että kuitenkin jokaisella säveltäjällä on se "The Soitin", jolla on luotu sen ja sen levyn biisit, ja joka on nähnyt kaiken aina taiteilijan kimalluksesta korroosioon.
Minulla on nyt ollut piano, (jolla siis yleensä virteni viritän), työpaikallani, ja olen kotona sitten yrittänyt jäsentää näitä saatanallisia jazzsäkeitä tuollaisella Etolan syntikalla valmiiseen uskoon.
Periaatteessa joo, mutta käytännössä ei.
Tatsilla on suuri merkitys, ja soundilla myös, sen suhteen miten biisejä syntyy.
Tosin minulla on nykyään myös sellainen , laulan riffit tai koko biisirungon, tekniikka olemassa.
Mutta jos siis kosketinsoittimella aion säveltää, niin kyllä tuo minun ylväästi omilla jaloillaan seisova mustavalkoinen rakastelukumppanini on paras.
Kun sormeni vaeltavat pitkin hänen kuulaanvalkeana säteilevää hammasrivistöä, kun hänen jo korvilleni tutuksi käynyt heleä äänensä lirkuttelee sulosävelmiä, ei inspiraatio voi olla saapumatta.
Inspiraatio oli Kesällä hyvin läheinen ystävä, me kävimme pitkiä sessioita yhdessä.
Hän tuli monta kertaa minuun ,ja minä vastavuoroisesti annoin tulla koko rahan edestä.
Olin suorastaan autuaassa hurmostilassa, missä sanainen sammio ryöpsähteli rinnuksille, missä syvästi kommunikoivat melodiat leikittelivät rytminjumalien kanssa.
Inspiraatio on ystävä, joka on olemassa, mutta ei aina pyyntöni päässä.
Mielen kanssa väkisinmakaaminen ei tuota yleensä toivottavaa lopputulosta, vain hermopäät repeilevät ja paperia koristaa vittujen kavalkadi.
Otetaan siis Inspiraatio vastaan kun hän kylään tulee , ja nautitaan jokaisesta kiihkeästä hetkestä, jotka häneltä saamme.
Vuosi 2011 oli erikoinen vuosi.
Se meni nopeaan kuin ensimmäinen yhdyntä.
Tapahtui paljon asioita, hyvin positiivisia, jotka pitäisi muistaa kun seuraavan kerran turhautumisen tsunami iskee sydänkallioon, ja kun tuntuu että kukaan ei ymmärrä tätä neuletakissa vuotavaa taiteilijaa, joka repii elämäänsä lauluiksi luurankojen tanssiessa ympärillä.
Lähtökohdat ensi vuoteen ovat erittäin valoisat.
Lopetetaan kuitenkin ensin tyylikkäästi ja käydään sisäänheittämässä ykköset eräänkin kauniin golfprinsessan häissä.
Kiitoksia kaikille jotka ovat olleet, sekä tulleet.
Tästä on hyvä jatkaa matkaa.
Laupeudella
-ARTo
Täällä lauluntekijä, laulaja ARTo kertoo ajatuksiaan musiikinteosta ja elämästä yleensä. Ei siloitellun puuteroitua vaan suoraan omasta elämästä
perjantai 30. joulukuuta 2011
tiistai 27. joulukuuta 2011
MENOPAUSSI
Niin joutui Joulu jo taas taka-alalle.
Hirveä hössötys aina monta viikkoa ennen, unilääkkeet otetaan käyttöön jotta saadaan nukutuksi kaikilta lohien koristelemisilta.
Mitä ostais tolle, sille ja hälle?
Joulu oli meidän perheellä kiireetön ja rauhaisa.
Ei lähdetty sauvomaan pitkin sukulaisia, vaan oltiin kotosalla ja otettiin olemisesta kaikki irti.
Syötiin, juotiin ja nautiskeltiin.
Poika sai imurin, ja nyt meillä imuroidaan oikein tuplateholla tästä eteenpäin.
Tosin hän ajatteli imurille myös käytännöllisemmän tarkoituksen laulamalla letkun päähän.
Mikäs siinä, ainakin erilainen mikkiständi.
OBH-Nordica , ja ääni tulee ulos luonnollisen tunkkaisena.
Palasin töihin juuri sellaisena kuin voi palata, korkeasti kiinnostettuna ja täynnä kinkun hellimää hilpeyttä.
Odotan kovasti koska puhkean kukkaan tämän kaiken sydäntä särkevän mässäilyn tuloksena.
Mutta asiaan...
Uuden Musiikin Kilpailu?
Mistä sitä tietää, biisi on ainakin huomattu, ja levinnyt laajalle kuin pandelooma, tuntemattomat ihmiset tuunaavat ylistysvideoita joissa joku alppivuohen näköinen joikujentekijä voittaa koko peijaiset.
Kiitos tästä suuresta tsempistä ja uskosta.
Jäämme odottamaan jännityksellä, että ponnahtaako baromittari roudasta ulos ja ajaa biisin koristamoon.
Hyvää välitöntä välipäivien viikkoa.
Hirveä hössötys aina monta viikkoa ennen, unilääkkeet otetaan käyttöön jotta saadaan nukutuksi kaikilta lohien koristelemisilta.
Mitä ostais tolle, sille ja hälle?
Joulu oli meidän perheellä kiireetön ja rauhaisa.
Ei lähdetty sauvomaan pitkin sukulaisia, vaan oltiin kotosalla ja otettiin olemisesta kaikki irti.
Syötiin, juotiin ja nautiskeltiin.
Poika sai imurin, ja nyt meillä imuroidaan oikein tuplateholla tästä eteenpäin.
Tosin hän ajatteli imurille myös käytännöllisemmän tarkoituksen laulamalla letkun päähän.
Mikäs siinä, ainakin erilainen mikkiständi.
OBH-Nordica , ja ääni tulee ulos luonnollisen tunkkaisena.
Palasin töihin juuri sellaisena kuin voi palata, korkeasti kiinnostettuna ja täynnä kinkun hellimää hilpeyttä.
Odotan kovasti koska puhkean kukkaan tämän kaiken sydäntä särkevän mässäilyn tuloksena.
Mutta asiaan...
Uuden Musiikin Kilpailu?
Mistä sitä tietää, biisi on ainakin huomattu, ja levinnyt laajalle kuin pandelooma, tuntemattomat ihmiset tuunaavat ylistysvideoita joissa joku alppivuohen näköinen joikujentekijä voittaa koko peijaiset.
Kiitos tästä suuresta tsempistä ja uskosta.
Jäämme odottamaan jännityksellä, että ponnahtaako baromittari roudasta ulos ja ajaa biisin koristamoon.
Hyvää välitöntä välipäivien viikkoa.
tiistai 20. joulukuuta 2011
Aikajono?
"Voi ei!Siis toi Timeline on ihan törkee, siis se näyttää nyt mun kaikki salaiset viestit yhelle miehelle jota tapailen salaa mun kundifrendin selän takana. No höh! Tosi perseestä että tulee tommosii, mä ainaki haluisin että mun seikkailut pysyy salassa.
C'moon, nyt kaikki saa tietää mitä mä touhusin mun esimiehen kanssa sen toimistossa ku leviteltiin tummelia takaraivoihin ja annettiin toisillemme käsirysy"
Tällaista tänään.
Ihmiset ovat independencedayn omaisessa paniikissa.
Kim Forever Yong on kuollut , mutta mitä sitten.
Timeline tulee ja muuttaa elämäsi kokonaan.
Kohta lähimmät ystäväsi saavat tietää mitä heistä oikeasti ajattelet.
Äkkiä poistamaan kaikki likaiset pikku-tuhmuudet joita salaisesti jaat salaisen rakkaasi kanssa.
Minä en välitä.
Mulla on luurankoja enemmän ku Suomessa kännykkäliittymiä.
Anteeksi jo etukäteen Vimpelin Hiihtoseura, se saunareissu oli vähän liikaa.
Suklaata siellä, suklaata täällä.
Kohta olen talipallo, eikä Joulu ole edes vielä ohitse
Ihan hyviä juttuja ilmassa...palataan niihin
C'moon, nyt kaikki saa tietää mitä mä touhusin mun esimiehen kanssa sen toimistossa ku leviteltiin tummelia takaraivoihin ja annettiin toisillemme käsirysy"
Tällaista tänään.
Ihmiset ovat independencedayn omaisessa paniikissa.
Kim Forever Yong on kuollut , mutta mitä sitten.
Timeline tulee ja muuttaa elämäsi kokonaan.
Kohta lähimmät ystäväsi saavat tietää mitä heistä oikeasti ajattelet.
Äkkiä poistamaan kaikki likaiset pikku-tuhmuudet joita salaisesti jaat salaisen rakkaasi kanssa.
Minä en välitä.
Mulla on luurankoja enemmän ku Suomessa kännykkäliittymiä.
Anteeksi jo etukäteen Vimpelin Hiihtoseura, se saunareissu oli vähän liikaa.
Suklaata siellä, suklaata täällä.
Kohta olen talipallo, eikä Joulu ole edes vielä ohitse
Ihan hyviä juttuja ilmassa...palataan niihin
maanantai 19. joulukuuta 2011
Röyhkeät ja rohkeat!!
Ihana näky odotti kun avasin television.
Puuma-Brooke ja Ridge Junior 3 tai 2, alasti kukkien peittelemänä.
Mitä vittua? Huomaamaton lainaus hienosta American Beauty elokuvasta.
Tulin kotiin, olin pihalla paimentamassa.
Kuraisten halausten ja talvisen loskasateen jälkeen, olen kuin urbaanipoika Mowgli.
Tänään olin Joulupukki, tai pikemminkin Gandalfin ja Jonathan of Spotifyn ristisiitos.
Intellektuelli insinööri-Reijo Vantaalta, jonka parta pakottaa arvailemaan todellisen iän.
Lapset tunnistivat, kollegat ovat vieläkin tohkeissaan.
Olisivat vaihtaneet ARTon välittömästi tuohon hyvin sixpakin naamioivaan Jouluvelhoon.
Mies joka tulee kerran vuodessa, on ehdottoman in!
Eilisen päivän loppu oli aivan mahtava.
Joku voisi ajatella, että mies joka keskustelee sketsihahmojen kanssa, ei surffaa täydellä aallokolla.
Mutta täytyy sanoa, että Putous-ohjelman hahmojen mukaan tulo geimeihin oli hattuunkusemisen arvoinen juttu.
Harjakainen, Zetterberg, Sui-hing ja Pilvi Pouta jakoivat varoittamatta linkkiä, ja minä sanon KIITOS!
En panisi pahakseni jos kappale jotenkin esiintyisi tulevassakin kaudessa.
Putous on parhaimmillaan niin verbaalista akrobatiaa ja täsmähuumoria, että meikäläinen ei voi muuta kuin ihailla.
Tässäpä olisi oiva ryhmä tanssimaan kuumia rytmejä "Roudassa" biisin taustalle.
Kenelläkään meistä kun ei kumi rullaa loppuun asti. =)
Nyt menen..minne menen.
Rakkaudella ArTo
Puuma-Brooke ja Ridge Junior 3 tai 2, alasti kukkien peittelemänä.
Mitä vittua? Huomaamaton lainaus hienosta American Beauty elokuvasta.
Tulin kotiin, olin pihalla paimentamassa.
Kuraisten halausten ja talvisen loskasateen jälkeen, olen kuin urbaanipoika Mowgli.
Tänään olin Joulupukki, tai pikemminkin Gandalfin ja Jonathan of Spotifyn ristisiitos.
Intellektuelli insinööri-Reijo Vantaalta, jonka parta pakottaa arvailemaan todellisen iän.
Lapset tunnistivat, kollegat ovat vieläkin tohkeissaan.
Olisivat vaihtaneet ARTon välittömästi tuohon hyvin sixpakin naamioivaan Jouluvelhoon.
Mies joka tulee kerran vuodessa, on ehdottoman in!
Eilisen päivän loppu oli aivan mahtava.
Joku voisi ajatella, että mies joka keskustelee sketsihahmojen kanssa, ei surffaa täydellä aallokolla.
Mutta täytyy sanoa, että Putous-ohjelman hahmojen mukaan tulo geimeihin oli hattuunkusemisen arvoinen juttu.
Harjakainen, Zetterberg, Sui-hing ja Pilvi Pouta jakoivat varoittamatta linkkiä, ja minä sanon KIITOS!
En panisi pahakseni jos kappale jotenkin esiintyisi tulevassakin kaudessa.
Putous on parhaimmillaan niin verbaalista akrobatiaa ja täsmähuumoria, että meikäläinen ei voi muuta kuin ihailla.
Tässäpä olisi oiva ryhmä tanssimaan kuumia rytmejä "Roudassa" biisin taustalle.
Kenelläkään meistä kun ei kumi rullaa loppuun asti. =)
Nyt menen..minne menen.
Rakkaudella ArTo
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Harjakainen kaiken korjaa ja Puuhameisseli ARTo
Olipa kiva yllätys , että viime vuoden Putouksessa kilpaillut Aku Hirviniemen hahmo "Timo Harjakainen" oli jakanut "Roudassa"biisin linkkiä facebook-sivustollaan.
Kyllä se aina kovempi juttu on kuin joku Lauri Ylösen peukku photoshopatussa kuvassa.
Timo olikin suosikki hahmoni, ja hänen huumorinsa alhainen taso kolkutteli kivasti meikäläisenkin kulkusia.
Kiitos tästä!
Viikonloppu se taas on melkein ohitse.
Anoppi tuo kohta naapurinsa tontilta varastetun kuusen.
Tosin muovikuusi kyseessä, joten naapurilla ei taida ihan leikata sirkkeli pohjaan asti?
Kolme päivää töitä ja kyllä piparit jo niin vahvasti levittyivät pellille viime viikolla, että Joulufiilis saattaa sittenkin uida stringeihin.
Kinkku kummittelee mielessä, paistan itse tai sitten sipasen hyvän lohkon jonkun toisen kinkusta, kinkkuja kun tässä lähipiirissä kuitenkin riittää. Periaatteessa ei tarvitsisi itse ostaa ollenkaan.
Palasinpa tuossa vanhan kappaleen ääreen ja tein kertosäkeen sanat uusiksi.
Tein myös joululaulun "Erilainen Joulu", jossa perheen isä päättää vetää Joulumielen kurkusta alas.
Odottavan aika on pitkä, ja pitkän aika on myöhemmin illalla.
Se kuka löytää mantelin tai implantin puurostansa, saa tankotanssin.
-ARTo
Kyllä se aina kovempi juttu on kuin joku Lauri Ylösen peukku photoshopatussa kuvassa.
Timo olikin suosikki hahmoni, ja hänen huumorinsa alhainen taso kolkutteli kivasti meikäläisenkin kulkusia.
Kiitos tästä!
Viikonloppu se taas on melkein ohitse.
Anoppi tuo kohta naapurinsa tontilta varastetun kuusen.
Tosin muovikuusi kyseessä, joten naapurilla ei taida ihan leikata sirkkeli pohjaan asti?
Kolme päivää töitä ja kyllä piparit jo niin vahvasti levittyivät pellille viime viikolla, että Joulufiilis saattaa sittenkin uida stringeihin.
Kinkku kummittelee mielessä, paistan itse tai sitten sipasen hyvän lohkon jonkun toisen kinkusta, kinkkuja kun tässä lähipiirissä kuitenkin riittää. Periaatteessa ei tarvitsisi itse ostaa ollenkaan.
Palasinpa tuossa vanhan kappaleen ääreen ja tein kertosäkeen sanat uusiksi.
Tein myös joululaulun "Erilainen Joulu", jossa perheen isä päättää vetää Joulumielen kurkusta alas.
Odottavan aika on pitkä, ja pitkän aika on myöhemmin illalla.
Se kuka löytää mantelin tai implantin puurostansa, saa tankotanssin.
-ARTo
perjantai 16. joulukuuta 2011
Ote entisestä ta isalaisesta (pahoittelut sekametelistä)
Tämä on eräästä blogista jota aikoinaan kirjoitin. Halusin jakaa tämän jotta näette, miten mukavasti minulla menee =)
Hei vaan kaikki makkaranmussuttajat.
Olette varmaan ihan helvetin rentoutuneita ja ruskettuneita Auringon ultraväkivaltaisen hyväilyn jälkeen.
Olette kierrelleet maailmaa , hakeneet ihosyöpää ja irtosuhteita muualtakin kuin Virosta.
Perheenne on edelleen ihanasti kasassa ja kaikki menot ja lystit on maksettu lomarahoilla, jotka isi on saanut 4000 euron palkan päälle.
Kesävaatteet on ostettu isin uhkapelirahoilla ja velat pelikavereille on kuitattu haulikolla.
Äiti on täynnä rakkautta ja täynnä vieraan rakastajan itiöitä.
Lapset menevät täynnä intoa kouluun, ja tyytyvät sisarilta perittyihin kuluneisiin Adidaksen reppuihin, joita sisko tai veli käytti marihuanan salakuljetukseen luokkaretkellä.
Alkoholi ei ole näytellyt sen suurempaa roolia kenenkään Kesässä vaan on pysytty hyvässä yhden laatikon, kolmen litran viinipönikän ja kossupullon päiväannoksessa.
Mutta kuka on tuo mahapystyssä kävelevä raskautta säteilevä ja seuraavat 9kk kukkiva hormonikenno.? Sehän on taloudenhoitaja jota joku perheen yhdestä miehestä pökkäsi äidin ollessa luumu ja banaaniuutehoidossa, Ramin kauneuden ja puutteen hoitosalongissa.
No mutta mitäpä kuuluu minun kesääni?
Tämä kesä on ollut täynnä ihmeitä. Tikkurila on lomailijan paratiisi josta kannattaa ottaa ilo irti oikein koko rahan edestä.
Kielotien K-Market tarjoaa exotiikkaa koko hevi-osaston verran.
Cantaloupet joita et löydä(erota) ruisleipien joukosta, ovat jo nähtävyys sinänsä.
Myyjä joka puhuu vain Tiksiä apatianmurteella on jokaisen todellisen kaupankävijän kohdattava.
Kuitti joka sisältää noin 40 euron bonuksen. Osta meiltä , maksa enemmän.
Mitä tarjoaa aseman ympäristö?
Joukkotappelun oikein isolla V.llä!!! Jos haluat päästä todellisen turpaanvedon makuun, mene ja osallistu, ilman röökiä tietenkin 
Extremeurheilua edustaa , “junan kanssa miehestä mittaa”-laji , kumpi väistää ja kumpi on kovempi. Varaudu kuitenkin jännittävään Peijasreissuun jossa pitkien jonojen kiemuroissa voit joutua vaikka levittämään palkeesi ja tähystämään Vantaata aivan uusin silmin.
Hotelli Vantaa!!! Tikkurilan uppoamaton Titanic, jonka seisovapöytä on niin täynnä lihaa että heikommalta pääsee suusta Kaija Koo!!!!
Alakerran Hertas kuitenkin tarjoaa mukavan kulttuurielämyksen Reijo Viipaleen tahdissa, tai sitten kuulet joutsenlaulua Raijan laulamana.
Lopuksi haluan tarjota teille puistoreitin jonka varrellaa kukkii useita mulkkuja sekä hiljaa virtsaa vantaa aiheinen pulikuoro.
Minun kesäni on ihan mukava.
Kohta tulee uusia kappaleita joissa avaan näkemättänne useamman kuin yhden….
tiistai 13. joulukuuta 2011
Joulujuhlista jaloin, Pikku-Jouluista kontaten
Viimeisiä viedään, vuosi alkaa saada kliimaksinsa.
Päiväkodissa vedellään pimpelipompelia oikein olan takaa, ja lapset alkavat ottaa niskavoiton aikusista.
Työntäyteinen ja tapahtumarikas vuosi on ollut, etenkin tämä toinen puolituinen.
Joulupussit ovat suhteellisen tyhjät, paperille syntyy lähinnä pisteitä ja voimasanoja.
Tein minä yhden kolmen soinnun rockbiisin, josta tuli aika Nurmiomainen.
Kappaleen nimi on "Rakkauden generaattori"-joka arpoo vain "ei voittavia kuponkeja" tarinan henkilölle.
Vuosi päättyy julkimohäihin joissa toivon mukaan itse herra Hjallis "Diili" Harkimo pääsee nauttimaan Häätäjien roiskuvista raketeista.
Meillä kotona kova sana on Muumit ja Spaimän!!
Poika rukka laulaa pyykkitelineeseen kun ei omista vielä ständiä.
Rakkautta ja piparia!!!
-ARTo
Päiväkodissa vedellään pimpelipompelia oikein olan takaa, ja lapset alkavat ottaa niskavoiton aikusista.
Työntäyteinen ja tapahtumarikas vuosi on ollut, etenkin tämä toinen puolituinen.
Joulupussit ovat suhteellisen tyhjät, paperille syntyy lähinnä pisteitä ja voimasanoja.
Tein minä yhden kolmen soinnun rockbiisin, josta tuli aika Nurmiomainen.
Kappaleen nimi on "Rakkauden generaattori"-joka arpoo vain "ei voittavia kuponkeja" tarinan henkilölle.
Vuosi päättyy julkimohäihin joissa toivon mukaan itse herra Hjallis "Diili" Harkimo pääsee nauttimaan Häätäjien roiskuvista raketeista.
Meillä kotona kova sana on Muumit ja Spaimän!!
Poika rukka laulaa pyykkitelineeseen kun ei omista vielä ständiä.
Rakkautta ja piparia!!!
-ARTo
perjantai 9. joulukuuta 2011
Maailma kelluu
Näin se Perjantai meidät hyväilyynsä saa..puoltuinen viikko takana.
Kyllä työ tekijänsä palkitsee ,ainakin väsymyksellä.
Iltavuorot ovat siinä mielessä kivoja että saa nukkua pidempään, mutta sitten näin viikonlopun kynnyksellä, ei!
Kylläpä sihahti runonlähde auki kun ovesta sisään pääsin.
Takana laulaa Arttu Wiskari, tartuttaen mikkiin tuntemattoman potilaan, ja yleisö näyttääkin osastoväeltä.
Ihan sellainen kivan letkeä ohjelma kaikille kotilaulajille, tulee kivaa sohvahytkyntää perheen kesken.
"Roudassa" se vaan jaksaa pitää kasipaikkaa hallussaan.
Nyt pitäisi keksiä jotain hurjaa, yksi idea onkin mielessä, mutta se ei ole muovikassin väkisinmakaaminen ensilumessa.
Katsotaan onnistuu ajatuksen tuonti käytännön tasolle.
Yle.n Satumaa sivuilla höngitään ikäviä juttuja kommentointimuodossa.
Anonyymit palsta-ahtaajat väittävät jo kahdentoista parhaan olevan valittu.
Mutta mitä iloa tuosta on, että voi tulla huutelemaan asioita?
Itse henkilökohtaisesti toivon ettei asia ole noin, sillä muuten usko kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin alkaa olla nollissa.
Menee ikäänkuin pohja siltä, miksi tällaisia järjestetään.
Moni kuitenkin on lähtenyt mukaan musiikin takia, ja siinä uskossa että kyseessä todella on Uuden Musiikin Kilpailu.
Nyt pitäisi vain rehellisesti heittää kehiin aikataulut, ja vastata tuollaisiin huhuihin.
Paskanmaku ei ole koskaan hyvä maku, etenkään jos se jää jo heti ensimmäisestä kerrasta kun tällaista uudistusta tarjoillaan.
No minä kuitenkin tarjoilen nyt itselleni, ja pyrin päästä leijumistilaan.
Hyvää Viikonloppua!
Kyllä työ tekijänsä palkitsee ,ainakin väsymyksellä.
Iltavuorot ovat siinä mielessä kivoja että saa nukkua pidempään, mutta sitten näin viikonlopun kynnyksellä, ei!
Kylläpä sihahti runonlähde auki kun ovesta sisään pääsin.
Takana laulaa Arttu Wiskari, tartuttaen mikkiin tuntemattoman potilaan, ja yleisö näyttääkin osastoväeltä.
Ihan sellainen kivan letkeä ohjelma kaikille kotilaulajille, tulee kivaa sohvahytkyntää perheen kesken.
"Roudassa" se vaan jaksaa pitää kasipaikkaa hallussaan.
Nyt pitäisi keksiä jotain hurjaa, yksi idea onkin mielessä, mutta se ei ole muovikassin väkisinmakaaminen ensilumessa.
Katsotaan onnistuu ajatuksen tuonti käytännön tasolle.
Yle.n Satumaa sivuilla höngitään ikäviä juttuja kommentointimuodossa.
Anonyymit palsta-ahtaajat väittävät jo kahdentoista parhaan olevan valittu.
Mutta mitä iloa tuosta on, että voi tulla huutelemaan asioita?
Itse henkilökohtaisesti toivon ettei asia ole noin, sillä muuten usko kaikkiin mahdollisiin kilpailuihin alkaa olla nollissa.
Menee ikäänkuin pohja siltä, miksi tällaisia järjestetään.
Moni kuitenkin on lähtenyt mukaan musiikin takia, ja siinä uskossa että kyseessä todella on Uuden Musiikin Kilpailu.
Nyt pitäisi vain rehellisesti heittää kehiin aikataulut, ja vastata tuollaisiin huhuihin.
Paskanmaku ei ole koskaan hyvä maku, etenkään jos se jää jo heti ensimmäisestä kerrasta kun tällaista uudistusta tarjoillaan.
No minä kuitenkin tarjoilen nyt itselleni, ja pyrin päästä leijumistilaan.
Hyvää Viikonloppua!
tiistai 6. joulukuuta 2011
Kädellisten kirjopesu
Nyt on sitten itsenäisyys juhlittu ja allekirjoittaneella on ainakin paikat kipeenä kättelystä.
Tällaista käsirysyä en ole harrastanutkaan kuin sitten viime Linnanjuhlien, jotka vietettiin Skattalla...
Palataanpa todellisuuteen.
Katsoin puoli tuntia mitä erilaisimpien marenkimekkojen, vappuhuiskujen sekä pingviinien sisään marssia.
Rovion eukko se vasta kekseliäs olikin, kukapa olisi arvannut että vihainen lintu ja sika saapuvat juhliin?
Presidenttimme oli pirteä ja jaksoi kiitettävällä suoritusteholla hymyillä ja harrastaa lillatalaria.
Mies vierellä, tuo linnan pirteä gootti, mäntyniemen Tim Burton, euron Tuomioja, piti itsensä hereillä ja sai myös kätensä geimeihin mukaan.
Mutta tänä vuonna ei jaksanut kuin puolituntia, aloin säveltämään tai oikeammin koristelemaan yhtä vanhempaa biisiä joka on kiusannut minua yhtä kuumeisesti, kuin akne lukioajoilla.
Tosin olin juonut kaiken alkoholipitoisenkin, että siinäkään mielessä en olisi pystynyt enää seuraamaan kermapiirijuhlia.
Ajatelkaapa jos laskuhumala iskee kesken käsipelin, ja nekin mekot joita ihailit muuttuvat Reimatecviitoiksi.
Onneksi yhdeksältä alkoi lahjakkaiden nuorten komedia Superbad, joka sopi vallan mainiosti itsenäisyyspäivän kliimaksiin.
Mikäs sen asiattomampaa kuin myöhäisteinien varhaiskypsät seksivitsit?
On aika palata sorvin äärelle..tänään olen hyvin kiinnostunut työnteosta.
Lauantaina pistetäänkin sitten taas jalalla koriasti, ja annetaan huttujuttushown viedä.
Hyvää lopun ajan viikkoa
-arto
Tällaista käsirysyä en ole harrastanutkaan kuin sitten viime Linnanjuhlien, jotka vietettiin Skattalla...
Palataanpa todellisuuteen.
Katsoin puoli tuntia mitä erilaisimpien marenkimekkojen, vappuhuiskujen sekä pingviinien sisään marssia.
Rovion eukko se vasta kekseliäs olikin, kukapa olisi arvannut että vihainen lintu ja sika saapuvat juhliin?
Presidenttimme oli pirteä ja jaksoi kiitettävällä suoritusteholla hymyillä ja harrastaa lillatalaria.
Mies vierellä, tuo linnan pirteä gootti, mäntyniemen Tim Burton, euron Tuomioja, piti itsensä hereillä ja sai myös kätensä geimeihin mukaan.
Mutta tänä vuonna ei jaksanut kuin puolituntia, aloin säveltämään tai oikeammin koristelemaan yhtä vanhempaa biisiä joka on kiusannut minua yhtä kuumeisesti, kuin akne lukioajoilla.
Tosin olin juonut kaiken alkoholipitoisenkin, että siinäkään mielessä en olisi pystynyt enää seuraamaan kermapiirijuhlia.
Ajatelkaapa jos laskuhumala iskee kesken käsipelin, ja nekin mekot joita ihailit muuttuvat Reimatecviitoiksi.
Onneksi yhdeksältä alkoi lahjakkaiden nuorten komedia Superbad, joka sopi vallan mainiosti itsenäisyyspäivän kliimaksiin.
Mikäs sen asiattomampaa kuin myöhäisteinien varhaiskypsät seksivitsit?
On aika palata sorvin äärelle..tänään olen hyvin kiinnostunut työnteosta.
Lauantaina pistetäänkin sitten taas jalalla koriasti, ja annetaan huttujuttushown viedä.
Hyvää lopun ajan viikkoa
-arto
maanantai 5. joulukuuta 2011
Tuntematon Aladoopia
Taas ollaan siinä kohdassa vuosittaista ajanlaskua, että on aika nostaa Veteraaniemme kasvot roudasta ja kunnioittaa heidän panostaan Suomen itsenäistymisen tiellä.
Linnassa tätä juhlistetaan niin että jokainen vieras saa halosta oikein henkilökohtaisesti.
Taas saamme katsella kuinka Tyrkky-Tyyne ja hiihtäjä Einari Epo hikoilevat boolispäissänsä pitkin linnansaleja.
Kenellä on kaunein luomus päällään? Kuka näyttää uskossaan eksyneeltä undulaatilta?
Minä olen lupautunut katsomaan kättelyn kuninkuuslajia vaimoni kanssa, mutta vaadin ehdottomasti itselleni pullon isänmaallisuutta, ja pari Karhunpainia.
Päivällä tulee tietenkin Tuntematon Sotilas, vaikka itse katsoisin vaihteeksi Pekka Parikan Talvisodan.
Mutta vaikka kuinka juhlistetaan ja nostetaan isänmaallisuutta jalustalle, on asioita jotka eivät muutu.
Kauniit ja Rohkeat tulee, sitä ei peruta!!
Edelleenkin saamme kahdenkymmenen vuoden jälkeen seurata, kuinka Erich Forrester makaa ja petaa kaikki L.A.n naiset sisäkköjä myöten. Frigidi Fridge ei jää kakkoseksi, vaan pallottelee Taylor Brooke akselilla välillä kuollen ja kuolleista nousten, välillä fiilaten ja välistä taas höyläten.
Stephanie on rautaa!!! Tuo Marloboroa salaa lutkuttava rautamummo selviää kaikesta, kodittomuudesta, syövästä, teiniraskaudesta eläkeiällä, peräaukon kutinasta ja Erichin jokaisesta ladulta eksymisestä.
Mistä minä sitten tämän kaiken tiedän? En tiedä!
Äänestys jatkuu, jatkuu ja jatkuu...
Olen sijalla kahdeksan.
Toivotaan uutisia ennen Joulua, jotta ehtisi asiaan sopeutua, mutta enhän minä sitä kellekään kerro että miten kävi.
Jos mielitte kääntämään "Roudassa"kappaleen tekstiä, niin siitä vaan, ehdotuksia vaikka tuonne artosir@gmail.com
Nyt menen hyytelölihan kimppuun ja otan kupposen soroppia. Ja nyt puhun ihan syötävästä, jos mietitte tuota lihajuttua.
Hyvää Itsenäisyyspäivää, Vaarille ja Papalle terveisiä, muistakaa sukujenne vanhimpia
Linnassa tätä juhlistetaan niin että jokainen vieras saa halosta oikein henkilökohtaisesti.
Taas saamme katsella kuinka Tyrkky-Tyyne ja hiihtäjä Einari Epo hikoilevat boolispäissänsä pitkin linnansaleja.
Kenellä on kaunein luomus päällään? Kuka näyttää uskossaan eksyneeltä undulaatilta?
Minä olen lupautunut katsomaan kättelyn kuninkuuslajia vaimoni kanssa, mutta vaadin ehdottomasti itselleni pullon isänmaallisuutta, ja pari Karhunpainia.
Päivällä tulee tietenkin Tuntematon Sotilas, vaikka itse katsoisin vaihteeksi Pekka Parikan Talvisodan.
Mutta vaikka kuinka juhlistetaan ja nostetaan isänmaallisuutta jalustalle, on asioita jotka eivät muutu.
Kauniit ja Rohkeat tulee, sitä ei peruta!!
Edelleenkin saamme kahdenkymmenen vuoden jälkeen seurata, kuinka Erich Forrester makaa ja petaa kaikki L.A.n naiset sisäkköjä myöten. Frigidi Fridge ei jää kakkoseksi, vaan pallottelee Taylor Brooke akselilla välillä kuollen ja kuolleista nousten, välillä fiilaten ja välistä taas höyläten.
Stephanie on rautaa!!! Tuo Marloboroa salaa lutkuttava rautamummo selviää kaikesta, kodittomuudesta, syövästä, teiniraskaudesta eläkeiällä, peräaukon kutinasta ja Erichin jokaisesta ladulta eksymisestä.
Mistä minä sitten tämän kaiken tiedän? En tiedä!
Äänestys jatkuu, jatkuu ja jatkuu...
Olen sijalla kahdeksan.
Toivotaan uutisia ennen Joulua, jotta ehtisi asiaan sopeutua, mutta enhän minä sitä kellekään kerro että miten kävi.
Jos mielitte kääntämään "Roudassa"kappaleen tekstiä, niin siitä vaan, ehdotuksia vaikka tuonne artosir@gmail.com
Nyt menen hyytelölihan kimppuun ja otan kupposen soroppia. Ja nyt puhun ihan syötävästä, jos mietitte tuota lihajuttua.
Hyvää Itsenäisyyspäivää, Vaarille ja Papalle terveisiä, muistakaa sukujenne vanhimpia
lauantai 3. joulukuuta 2011
Äiti pojastaan pappia....pojasta polvi paheni
Tänään tässä Vares taustalla ontuen, mietiskelen syntejä syviä.
Soittelin tänään herkän improversion "Roudassa" kappaleesta, ja samalla se oli ikäänkuin ARTon joulukalenteri yllätys.
Melodisesti vaihtoehtoja on kuin vibraattoreja lihaviihdekaupassa, junttidisco voi siis kääntyä kauniiksi balladiksikin.
Tällaisia versioita voi soitella paikassa kuin paikassa.
Kuunnelkaa itse, mukana myös artismia ja kiitollisuutta.
Vedin ihan ykköstä ylle, kakkosta alle =)
Soittelin tänään herkän improversion "Roudassa" kappaleesta, ja samalla se oli ikäänkuin ARTon joulukalenteri yllätys.
Melodisesti vaihtoehtoja on kuin vibraattoreja lihaviihdekaupassa, junttidisco voi siis kääntyä kauniiksi balladiksikin.
Tällaisia versioita voi soitella paikassa kuin paikassa.
Kuunnelkaa itse, mukana myös artismia ja kiitollisuutta.
Vedin ihan ykköstä ylle, kakkosta alle =)
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
Varhaisteineistä Vaareihin, Murkuista Mummoihin
Hei vaan blogini parissa uiskentelijat.
Uskomattoman sydäntä lämmittävää palautetta ui korviini päivittäin.
Pikkulapset osaavat biisin kertosäkeen, varhaisteinit ovat ottaneet murroskautensa aallokkoon kappaleeni.
Keski-iän kieppeilijät kiittävät osuvasta tekstistä ja tanssittavasta meiningistä.
Eli ollaan tehty selkeesti laajaa kohderyhmää kosiskeleva biisi.
Seuraavaksi fiilistelen kappaleen mies ja piano meiningillä....ehkä saamme sen eetteriin.
Jatketaan tästä...
Uskomattoman sydäntä lämmittävää palautetta ui korviini päivittäin.
Pikkulapset osaavat biisin kertosäkeen, varhaisteinit ovat ottaneet murroskautensa aallokkoon kappaleeni.
Keski-iän kieppeilijät kiittävät osuvasta tekstistä ja tanssittavasta meiningistä.
Eli ollaan tehty selkeesti laajaa kohderyhmää kosiskeleva biisi.
Seuraavaksi fiilistelen kappaleen mies ja piano meiningillä....ehkä saamme sen eetteriin.
Jatketaan tästä...
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
rOuDaSsA
Huh huh...
Eilisestä täytyy kirjoittaa ennen kuin unohdan kaiken.
No unohtamisesta tuskin on pelkoa, ottaen huomioon minkälaiset peijaiset olivat.
Lähdin Euroviisuklubin Pikku-Jouluihin jokseenkin "huolestuneena", että entä jos mokaan tai puhun ihan mitä sattuu.
Entä jos sammun tanssilattialle, ja kaikkea mahdollista Kalevalan sekä 7-päivää väliltä.
Tietysti myös arvellutti, että osaanko ollenkaan ottaa iloa irti viisumielessä, ja minkälaisia piippoleita siellä onkaan.
Pelko oli turhaa.
Ihan vitun hienot geimit!
Ei ollut ollenkaan olo, että olisin ollut ulkopuolinen tai että jengi olisi toiselta planeetalta.
Juhlin loppuun asti, ja anteeksi niille joiden taksiin rietaspäissäni tuppauduin.
Onneksi suunta oli sama, ja en minä tarkoituksella etuillut.
Valko-Venäläinen oli sekoittanut sen osan päässäni, joka käyttää järkeä.
Ihania ihmisiä, iloisia ja Ukraina voitti.
Toivotaan että näemme Bakussa tai pakussa, jossa voin heittää sitten privatesession.
Palataan. Muistakaa äänestää ja kommentoida, jos siltä tuntuu.
Minä asettaudun pianon ääreen tekemään uutta rallia.
ARTo silloin kun kaikki oli vielä He-Mania.
Eilisestä täytyy kirjoittaa ennen kuin unohdan kaiken.
No unohtamisesta tuskin on pelkoa, ottaen huomioon minkälaiset peijaiset olivat.
Lähdin Euroviisuklubin Pikku-Jouluihin jokseenkin "huolestuneena", että entä jos mokaan tai puhun ihan mitä sattuu.
Entä jos sammun tanssilattialle, ja kaikkea mahdollista Kalevalan sekä 7-päivää väliltä.
Tietysti myös arvellutti, että osaanko ollenkaan ottaa iloa irti viisumielessä, ja minkälaisia piippoleita siellä onkaan.
Pelko oli turhaa.
Ihan vitun hienot geimit!
Ei ollut ollenkaan olo, että olisin ollut ulkopuolinen tai että jengi olisi toiselta planeetalta.
Juhlin loppuun asti, ja anteeksi niille joiden taksiin rietaspäissäni tuppauduin.
Onneksi suunta oli sama, ja en minä tarkoituksella etuillut.
Valko-Venäläinen oli sekoittanut sen osan päässäni, joka käyttää järkeä.
Ihania ihmisiä, iloisia ja Ukraina voitti.
Toivotaan että näemme Bakussa tai pakussa, jossa voin heittää sitten privatesession.
Palataan. Muistakaa äänestää ja kommentoida, jos siltä tuntuu.
Minä asettaudun pianon ääreen tekemään uutta rallia.
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Tarina ARTon takana
Musiikki on taidetta.
Taide on Art.
Esperantoksi taide on ARTO.
Halusin korostaa taiteen merkitystä, ja kirjain "o" on ikään kuin astemerkki, tai mitä ikinä haluattekaan.
Olisinhan voinut olla vaikka "johannes voltaire", jonka saisin helposti kahdesta jälkimmäisestä nimestäni aikaiseksi.
Mutta onko pakko olla jotain Hillevi Hiilihankoa jos ei taho?
ARTo on ytimekäs, vahva, miehinen sana. Helppo lausua.
Tässä siis kaikille tietoannos jotka miettivät.
Laulaminen? Millainen on hyvä laulaja?
Onko kuulijalle automaattisesti laulajakin huono jos musiikkilaji ei miellytä?
Mene ja tiedä.
Minusta voitte tehdä päätelmänne Vantaan sanomien haastattelun kautta, jossa laulan pienen pätkän.
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/81712-arto-askelsi-jo-viisukarsinnan-eteiseen-katso-video
Taide on Art.
Esperantoksi taide on ARTO.
Halusin korostaa taiteen merkitystä, ja kirjain "o" on ikään kuin astemerkki, tai mitä ikinä haluattekaan.
Olisinhan voinut olla vaikka "johannes voltaire", jonka saisin helposti kahdesta jälkimmäisestä nimestäni aikaiseksi.
Mutta onko pakko olla jotain Hillevi Hiilihankoa jos ei taho?
ARTo on ytimekäs, vahva, miehinen sana. Helppo lausua.
Tässä siis kaikille tietoannos jotka miettivät.
Laulaminen? Millainen on hyvä laulaja?
Onko kuulijalle automaattisesti laulajakin huono jos musiikkilaji ei miellytä?
Mene ja tiedä.
Minusta voitte tehdä päätelmänne Vantaan sanomien haastattelun kautta, jossa laulan pienen pätkän.
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/81712-arto-askelsi-jo-viisukarsinnan-eteiseen-katso-video
tiistai 22. marraskuuta 2011
Turhautumisia
Se on taas uusi viikko kierähtänyt käyntiin kuin ensimmäinen siemensyöksy, huomaamatta ja aivan varkain.
Viikonloppu katalainen katkaisi hyvän työrupeaman, kuten aina.
Perjantaina ,aivan kuin vahingossa ystäväni ja ARTo yhtyeen entinen kitaristi, soitti minulle ja ehdotti kyläilyä.
Hän käy meillä aika usein, toivottavasti ei silloin kun en ole kotona.
Mikäs siinä, luotettava mukava jamppa joka jaksaa "painia" myös pikku-Sirkiän kanssa =)
No kyläily johti siihen että yhtäkkiä tiskipöydällä oli laiton määrä tyhjiä olut-tölkkejä.
Mukaan jännittävään rietasteluun liittyi myös ARTo yhtyeen eniten basisti Olli, sekä ystäväni lauluveljeni Antti.
Päädyimme Vantaan Hotellille ja päätin rakastella karaokemikrofonin kanssa.
Lauloin Anssi Kelaa ilman että erotin taustanauhaa. Jengi oli kuitenkin pähkinöinä.
Siihen sitten perään pari lonkeroa, valko-venäläistä, ja mitä lie....
Huomenna tulee haastattelu Vantaan sanomiin...vähän jännittää että onko partakarvat suorassa, ja onko silmäpussit edustavasti esillä.
Sessio toimittajan kanssa ainakin oli antoisa.
Myös viisukuppila.fi osoite julkaisee jonkinmoisen jutun.
Äänestys on tuottanut tulosta, ja olemme saavuttaneet 2000 äänen rajan.
Uskon että on vielä paljon ihmisiä jotka eivät ole löytäneet kappaletta.
Tuntuu vaan pitkältä tämä tulosten odottaminen.
Tässä ehtii tulla harmaita haivenia poskipäihin, ennenkuin on tietoinen jatkosta.
Siihen asti on vain jatkettava!!!
Lyökää kilkkiä tykkää nappulaani, ja ARTo kiittää
Viikonloppu katalainen katkaisi hyvän työrupeaman, kuten aina.
Perjantaina ,aivan kuin vahingossa ystäväni ja ARTo yhtyeen entinen kitaristi, soitti minulle ja ehdotti kyläilyä.
Hän käy meillä aika usein, toivottavasti ei silloin kun en ole kotona.
Mikäs siinä, luotettava mukava jamppa joka jaksaa "painia" myös pikku-Sirkiän kanssa =)
No kyläily johti siihen että yhtäkkiä tiskipöydällä oli laiton määrä tyhjiä olut-tölkkejä.
Mukaan jännittävään rietasteluun liittyi myös ARTo yhtyeen eniten basisti Olli, sekä ystäväni lauluveljeni Antti.
Päädyimme Vantaan Hotellille ja päätin rakastella karaokemikrofonin kanssa.
Lauloin Anssi Kelaa ilman että erotin taustanauhaa. Jengi oli kuitenkin pähkinöinä.
Siihen sitten perään pari lonkeroa, valko-venäläistä, ja mitä lie....
Huomenna tulee haastattelu Vantaan sanomiin...vähän jännittää että onko partakarvat suorassa, ja onko silmäpussit edustavasti esillä.
Sessio toimittajan kanssa ainakin oli antoisa.
Myös viisukuppila.fi osoite julkaisee jonkinmoisen jutun.
Äänestys on tuottanut tulosta, ja olemme saavuttaneet 2000 äänen rajan.
Uskon että on vielä paljon ihmisiä jotka eivät ole löytäneet kappaletta.
Tuntuu vaan pitkältä tämä tulosten odottaminen.
Tässä ehtii tulla harmaita haivenia poskipäihin, ennenkuin on tietoinen jatkosta.
Siihen asti on vain jatkettava!!!
Lyökää kilkkiä tykkää nappulaani, ja ARTo kiittää
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Vielä sananen...
Tässä kun aloin pitkästä aikaa kuuntelemaan musiikkia,-usein en iltaisin kuuntele, sillä korvat saavat rasitusta aikalailla tuolla työpaikalla- niin tulipa ihan tehtyä syntiä kun unohdin tällaisia albumikokonaisuuksia, joita edelleen kuuntelen ja pidän musiikkimaailman ehdottominan timantteina.
Nyt tosin luettelen vain suomenkielisen pop/rock-musiikin helmiä (minun mielestäni)
YUP-Normaalien maihinnousu (Lukiosta asti ehdoton suosikki, ja alusta loppuun mahti levy. Melodinen ja koukukas, silti biisit jäävät monista osistaan huolimatta mieleen)
CMX-Aion (synkän teollinen ja kaunis levy, yhtyeen ehdottomasti kirkkaimmista ja idearikkaimmista)
Kotiteollisuus-Iankaikkinen (Kaikesta huolimatta, minulle tärkein levy, hyviä biisejä ja sanat suoraan sieltä jostain erinomaisuuden laitamilta)
Apulanta-Kiila (Apulanta esitteli uuden puolen itsestään ja tämä kyllä kelpaa alusta pisteeseen)
Jenni Vartiainen- Seili ( Kuuntelin levyn ennen kuin siitä tuli puhkisoitettu, ja silloin löysin paljon yhtäläisyyksiä omiin musiikillisiin visioihin, vaikkakin tämä on pop-musiikkia)
Mokoma-Kurimus (Metallin voi tehdä näinkin ja näin hyvin, siis suomeksi. Soi tiuhaan soittimessa kun tämän hankin, ja soi edelleen kun tekee mieli)
Stam1na- UKK (Yllätti täysin Mokoman jälkivesissä, ja kohosi kieroudessaan hyllykköni parhaimmistoon)
Leevi and the Leavings-Turkmenialainen tyttöystävä (ajattomia lauluja sekä tarinoita, pikkupoikana hoilasin paljon kesämökkimme pihalla ja automatkoilla)
Tässä siis vain muutama, ja lupaan jatkaa listaa...
Palataan padoille.
Nyt tosin luettelen vain suomenkielisen pop/rock-musiikin helmiä (minun mielestäni)
YUP-Normaalien maihinnousu (Lukiosta asti ehdoton suosikki, ja alusta loppuun mahti levy. Melodinen ja koukukas, silti biisit jäävät monista osistaan huolimatta mieleen)
CMX-Aion (synkän teollinen ja kaunis levy, yhtyeen ehdottomasti kirkkaimmista ja idearikkaimmista)
Kotiteollisuus-Iankaikkinen (Kaikesta huolimatta, minulle tärkein levy, hyviä biisejä ja sanat suoraan sieltä jostain erinomaisuuden laitamilta)
Apulanta-Kiila (Apulanta esitteli uuden puolen itsestään ja tämä kyllä kelpaa alusta pisteeseen)
Jenni Vartiainen- Seili ( Kuuntelin levyn ennen kuin siitä tuli puhkisoitettu, ja silloin löysin paljon yhtäläisyyksiä omiin musiikillisiin visioihin, vaikkakin tämä on pop-musiikkia)
Mokoma-Kurimus (Metallin voi tehdä näinkin ja näin hyvin, siis suomeksi. Soi tiuhaan soittimessa kun tämän hankin, ja soi edelleen kun tekee mieli)
Stam1na- UKK (Yllätti täysin Mokoman jälkivesissä, ja kohosi kieroudessaan hyllykköni parhaimmistoon)
Leevi and the Leavings-Turkmenialainen tyttöystävä (ajattomia lauluja sekä tarinoita, pikkupoikana hoilasin paljon kesämökkimme pihalla ja automatkoilla)
Tässä siis vain muutama, ja lupaan jatkaa listaa...
Palataan padoille.
Mediajeesustelu
Tänään epäonnekkaan aamun jälkeen, seurasi leppoisa aamupäivä Vernissan kahvilassa.
Kävin kertomassa kaikkea maan ja manalan väliltä mukavalle toimittajalle.
Tarvitsen selkeästi sellaisen kunnon session että kielenkantimet irtoavat kunnolla.
Jutusteltua tuli aina lapsuuden laululeikeistä isoisän olkihattuun, ja koen että annoin itsestäni juuri sellaisen kuvan minkä haluankin.
Ei mitään roolileikkejä, vaan täyttä asiaa ja rehellistä minäkuvan luontia.
Tuli mukavia flashbäkkejä Vernissan uumenissa, muutamia esiintymisiä sielläkin on tullut suoritettua.
Miten paljon tällä itsensä lööppeihin ahtaamisella on painoarvoa musiikillisessa kamppailussa, sitä en tiedä, mutta toivotaan toki että tämän jutun myötä kappaleeni löydetään kunnolla.
"Roudassa" on sinnikkäästi pysytellyt sijan 15 tuntumassa, ja uskon että nyt on hyvä hetki saada sellainen kunnon tykkäämisryöppy.
Töistä tullessani luin hätäpikaisesti uusinta Soundia, ja siinä muutama tunnettu biisintekijä kertoi oman näkemyksensä hyvästä biisistä.
Minulle hyvä biisi on hyvä silloin, kun se saa aikaan minussa tunteita ja pystyy siirtämään minut ikäänkuin toiseen tilaan.
Hyvä biisi saa kuuntelemaan itsensä kerta toisensa jälkeen.
Hyvä biisi saa liikuttumaan ilosta tai surusta.
Hyvä biisi tarjoaa vielä viidennelläkin kerralla uusia koukkuja ja ahaa elämyksiä.
Hyvän biisin sanoitus on nerokkaan koukukas tai nerokkaasti yksinkertainen.
Viimeksi tämän on tehnyt minulle kappale, "The Flood".
En ole ikinä ollut Take Thatin ystävä, mutta tuo kappale sisältää melodisesti kaikkea, mikä miellyttää minun osittain liimaantunutta korvaani, vasen krovanihan kuulee vaan kaiken tarpeellisen, oikea taas kaiken miellyttävän.
Vanhoja kappaleita joita on kerääntynyt vuosien saatossa ovat esimerkiksi, "Hero Of The Day" "Rhythm thief- Sparks"
"Enjoy The Silence" "The Scientist sekä Fix You-Coldplaylta" "HURT-Johnny Cash" "The Pretender" and many others....
Viikonloppu lähestyy ja uskon että jonkinlainen itsepuudutus on paikallaan..
Työt on kuitenkin ensin hoidettava.
Kävin kertomassa kaikkea maan ja manalan väliltä mukavalle toimittajalle.
Tarvitsen selkeästi sellaisen kunnon session että kielenkantimet irtoavat kunnolla.
Jutusteltua tuli aina lapsuuden laululeikeistä isoisän olkihattuun, ja koen että annoin itsestäni juuri sellaisen kuvan minkä haluankin.
Ei mitään roolileikkejä, vaan täyttä asiaa ja rehellistä minäkuvan luontia.
Tuli mukavia flashbäkkejä Vernissan uumenissa, muutamia esiintymisiä sielläkin on tullut suoritettua.
Miten paljon tällä itsensä lööppeihin ahtaamisella on painoarvoa musiikillisessa kamppailussa, sitä en tiedä, mutta toivotaan toki että tämän jutun myötä kappaleeni löydetään kunnolla.
"Roudassa" on sinnikkäästi pysytellyt sijan 15 tuntumassa, ja uskon että nyt on hyvä hetki saada sellainen kunnon tykkäämisryöppy.
Töistä tullessani luin hätäpikaisesti uusinta Soundia, ja siinä muutama tunnettu biisintekijä kertoi oman näkemyksensä hyvästä biisistä.
Minulle hyvä biisi on hyvä silloin, kun se saa aikaan minussa tunteita ja pystyy siirtämään minut ikäänkuin toiseen tilaan.
Hyvä biisi saa kuuntelemaan itsensä kerta toisensa jälkeen.
Hyvä biisi saa liikuttumaan ilosta tai surusta.
Hyvä biisi tarjoaa vielä viidennelläkin kerralla uusia koukkuja ja ahaa elämyksiä.
Hyvän biisin sanoitus on nerokkaan koukukas tai nerokkaasti yksinkertainen.
Viimeksi tämän on tehnyt minulle kappale, "The Flood".
En ole ikinä ollut Take Thatin ystävä, mutta tuo kappale sisältää melodisesti kaikkea, mikä miellyttää minun osittain liimaantunutta korvaani, vasen krovanihan kuulee vaan kaiken tarpeellisen, oikea taas kaiken miellyttävän.
Vanhoja kappaleita joita on kerääntynyt vuosien saatossa ovat esimerkiksi, "Hero Of The Day" "Rhythm thief- Sparks"
"Enjoy The Silence" "The Scientist sekä Fix You-Coldplaylta" "HURT-Johnny Cash" "The Pretender" and many others....
Viikonloppu lähestyy ja uskon että jonkinlainen itsepuudutus on paikallaan..
Työt on kuitenkin ensin hoidettava.
tiistai 15. marraskuuta 2011
Usko itseesi
Tässä Uuden Musiikin Kilpailussa varmasti moni tulee saamaan paljon positiivista sanaa, kuin negatiivistakin niskaansa.
Euroviisut on jo joka toisen viisuhihhulin toimesta lytätty Suomen osalta maihin!
Tuomarit on haukuttu ammattitaidottomiksi, koska kaikki neljäkymmentä biisiä, jotka pääsivät jatkoon, ovat huonoja.
On ihmisiä jotka tietävät tasantarkkaan, että minkälainen viisubiisin on oltava, ja mikä biisi menestyy.
Mikä on sitten menestystä?
Riittääkö vaikka kuudes sija?
Kappaleita on ollut vuosien saatossa paljon, ja erilaisia.
"Huilumies", yksi ehdoton suosikkini, iloinen ja hilpeä, suuren taiteilijan esittämä.
"Sata Salamaa", jytäkkä alku, ja toimiva kokonaisuus. Pikkupoika ihastui Vickyyn välittömästi.
Lordin kappale, no itse kappale ei ole sen ihmeellisempi kuin joku iänikuinen "Smoke on the water", jossa tosin riffi on silkkaa tulikiveä ja kaikki aloittelevat keltanokat haluavat sen Landolallaan oppia.
Ilman maskeja, shöyta ja saatana-aspektia, ei olisi voittoa herunut.
Ja seuraavana vuonnahan se nähtiin, muistaakseni.
Suomi yritti uusia saman ratsastamalla miesten kanssa. Mutta minne ratsut laukkasivat? Suohon!
Säälien olen lukenut hirveitä vuodatuksia siitä, miten jokainen joka putosi kilpailusta, on tehnyt paremman biisin kuin yksikään meistä neljästäkymmenestä.
Hohhoi.
Jokaikinen porsaanreikä yritetään löytää ja YLEn kimppuun käydään atraimin ja vibraattorein.
Minä sanon! Onnea MEILLE!!!
Olkaa Onnellisia saavutuksesta.
Seiskää sen takana mitä teette!!
Minä ainakin niin teen.
Jos jatkopaikka aukeaa, niin kyllä meikäläinen läväyttää sellaisella livevedolla, ettei tartte Erkkien Kajaanista miettiä, onko kaverista esiintymään, ja riittääkö glitteri vaikuttamaan kaikki epäilijät.
Suupielet lipeää valuen kaikki odottavat tuomarien ratkaisuja.
Ja jos ei jatkopaikkaa heru, niin sitten tungen inkkarit johonkin toiseen kanoottiin ja melon itseni kanaville kansan.
Nyt kahvia ja ultrakevyt nikokääryle. (normaalisti vahvempaa, mutta faija ajatteli terveyttäni tuodessaan kartongin)
Euroviisut on jo joka toisen viisuhihhulin toimesta lytätty Suomen osalta maihin!
Tuomarit on haukuttu ammattitaidottomiksi, koska kaikki neljäkymmentä biisiä, jotka pääsivät jatkoon, ovat huonoja.
On ihmisiä jotka tietävät tasantarkkaan, että minkälainen viisubiisin on oltava, ja mikä biisi menestyy.
Mikä on sitten menestystä?
Riittääkö vaikka kuudes sija?
Kappaleita on ollut vuosien saatossa paljon, ja erilaisia.
"Huilumies", yksi ehdoton suosikkini, iloinen ja hilpeä, suuren taiteilijan esittämä.
"Sata Salamaa", jytäkkä alku, ja toimiva kokonaisuus. Pikkupoika ihastui Vickyyn välittömästi.
Lordin kappale, no itse kappale ei ole sen ihmeellisempi kuin joku iänikuinen "Smoke on the water", jossa tosin riffi on silkkaa tulikiveä ja kaikki aloittelevat keltanokat haluavat sen Landolallaan oppia.
Ilman maskeja, shöyta ja saatana-aspektia, ei olisi voittoa herunut.
Ja seuraavana vuonnahan se nähtiin, muistaakseni.
Suomi yritti uusia saman ratsastamalla miesten kanssa. Mutta minne ratsut laukkasivat? Suohon!
Säälien olen lukenut hirveitä vuodatuksia siitä, miten jokainen joka putosi kilpailusta, on tehnyt paremman biisin kuin yksikään meistä neljästäkymmenestä.
Hohhoi.
Jokaikinen porsaanreikä yritetään löytää ja YLEn kimppuun käydään atraimin ja vibraattorein.
Minä sanon! Onnea MEILLE!!!
Olkaa Onnellisia saavutuksesta.
Seiskää sen takana mitä teette!!
Minä ainakin niin teen.
Jos jatkopaikka aukeaa, niin kyllä meikäläinen läväyttää sellaisella livevedolla, ettei tartte Erkkien Kajaanista miettiä, onko kaverista esiintymään, ja riittääkö glitteri vaikuttamaan kaikki epäilijät.
Suupielet lipeää valuen kaikki odottavat tuomarien ratkaisuja.
Ja jos ei jatkopaikkaa heru, niin sitten tungen inkkarit johonkin toiseen kanoottiin ja melon itseni kanaville kansan.
Nyt kahvia ja ultrakevyt nikokääryle. (normaalisti vahvempaa, mutta faija ajatteli terveyttäni tuodessaan kartongin)
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Uuden musiikin kilpailu, olenko roudassa
Viikko sitten kappaleeni pääsi julkiseen valoon, ja siitä eteenpäin musiikillinen visioni on kerännyt suhteellisen paljon positiivista väriä.
Versio joka tuotiin kansan kehtoon on kuitenkin demo, mutta varmasti moni kuulee siitä jo kaiken oleellisen.
Itse tiedän, ja niin kuin myös tuottaja Sami Baldauf ja soitannollisen panoksensa tuonut Tero Rikkonen tietävät, että kaikkia kortteja ei ole vielä käytetty saatika näytetty.
Nyt tasaisen tappavasti tykyttävä biisi on tarkoitus kiillottaa timanttikseksi, jos vain jatkopaikka aukenee.
Itse olen enemmän kuin innoissani, ja olen absoluuttisen valmis räjäyttämään lavalla sellaisen spektaakkelin että kaikki puhelinlinjat menevät tukkoon.
Te jotka diggaatte, niin odottakaa vaan, voitte vielä menettää yöunenne ja tanssilattia neitsyytenne.
Sydämeltään metallia, mieleltään discoa!!!
Versio joka tuotiin kansan kehtoon on kuitenkin demo, mutta varmasti moni kuulee siitä jo kaiken oleellisen.
Itse tiedän, ja niin kuin myös tuottaja Sami Baldauf ja soitannollisen panoksensa tuonut Tero Rikkonen tietävät, että kaikkia kortteja ei ole vielä käytetty saatika näytetty.
Nyt tasaisen tappavasti tykyttävä biisi on tarkoitus kiillottaa timanttikseksi, jos vain jatkopaikka aukenee.
Itse olen enemmän kuin innoissani, ja olen absoluuttisen valmis räjäyttämään lavalla sellaisen spektaakkelin että kaikki puhelinlinjat menevät tukkoon.
Te jotka diggaatte, niin odottakaa vaan, voitte vielä menettää yöunenne ja tanssilattia neitsyytenne.
Sydämeltään metallia, mieleltään discoa!!!
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
"Roudassa" (lyriikat käännöstä varten
Roudassa
Nauran itsekseni, hörähtelen ihme paikoissa
Jengi katsoo tolla ei oo kaikki valot kirkkaina
Mulla vähän heittää , iso pyörä meni sijoiltaan
Onneksi on paikka jossa pääsee akut lataamaan
Öisin näen kääpiöitä, päivällä oon haltija
Joka taikasanoin loihtii hymyyn ihmiskasvoja
Kaikki nauraa ,hampaat välkkyy, vitun hieno maailma
Voisi luulla että samat pillerit on kaikilla
Minulla ei ole kaikki nallekarkit pussissa
Intiaanit pudonneet on kanoottini matkasta
Vintilläkään matot eivät ole enää suorassa
Kammarista lämpö pääsi pakoon,
Olen roudassa
Harha luulen usein /puhutaan mun selän takana
No kaikkihan sen tietää/että yhden airon varassa
soudan pääni kaislikossa/kuljen puolivaloilla
On vahvat hetket harvassa/ usein on mieli katkolla
Minulla on kaikki, mikä ihmismielen sekoittaa
Pakko-oire, jakomieli, kupit kaapin kumoillaan
Jos prosessori tilttaa, kattilassa yli kiehahtaa
Napista saan virtaa, taas on kaikki Muumit laaksossa
Minulla ei ole kaikki nallekarkit..
Tänään leijun korkealla, maailmassani
Naurulokin kanssa lennän torin yllä
Murusista tappelemme, kelpaa tähteet
Vähä riittää, siinä meidän onnen lähteet
Minulla ei ole….
Nauran itsekseni, hörähtelen ihme paikoissa
Jengi katsoo tolla ei oo kaikki valot kirkkaina
Mulla vähän heittää , iso pyörä meni sijoiltaan
Onneksi on paikka jossa pääsee akut lataamaan
Öisin näen kääpiöitä, päivällä oon haltija
Joka taikasanoin loihtii hymyyn ihmiskasvoja
Kaikki nauraa ,hampaat välkkyy, vitun hieno maailma
Voisi luulla että samat pillerit on kaikilla
Minulla ei ole kaikki nallekarkit pussissa
Intiaanit pudonneet on kanoottini matkasta
Vintilläkään matot eivät ole enää suorassa
Kammarista lämpö pääsi pakoon,
Olen roudassa
Harha luulen usein /puhutaan mun selän takana
No kaikkihan sen tietää/että yhden airon varassa
soudan pääni kaislikossa/kuljen puolivaloilla
On vahvat hetket harvassa/ usein on mieli katkolla
Minulla on kaikki, mikä ihmismielen sekoittaa
Pakko-oire, jakomieli, kupit kaapin kumoillaan
Jos prosessori tilttaa, kattilassa yli kiehahtaa
Napista saan virtaa, taas on kaikki Muumit laaksossa
Minulla ei ole kaikki nallekarkit..
Tänään leijun korkealla, maailmassani
Naurulokin kanssa lennän torin yllä
Murusista tappelemme, kelpaa tähteet
Vähä riittää, siinä meidän onnen lähteet
Minulla ei ole….
"ROUDASSA"
"Roudassa" eli tuo hieman 90-luvun tecnoyhtyeiltä ja laukkaheviltä haiskahtava tehopoppis on nyt siis saavuttanut Uuden Musiikin Kilpailussa paikkansa Top 40 kappaleiden joukossa.
Lähdemme siis miekoin ja sähköhelloin taistelemaan tietä kohti Euroviisuja.
Kuullessani uutisen, olin kieltämättä yllättynyt mutta hyvin onnellinen.
Musiikki on minulle sydämen asia, ja minulla on hyvin vahva intohimo musiikin tekemiseen.
Sitä ei voi tarpeeksi tähdentää, miten musiikin synnyttäminen suorastaan huutaa minusta ulos.
Kesä oli hyvin inspiroivaa aikaa, ja siinä kolmenkymmenen kappaleen synnytystahdissa tipahti maailmaan myös "Vinossa" niminen kappale.
Normaalisti kirjoitan tekstejä hyvin runollisesti ja ikään kuin "tunnelmallisesti".
Tämän kappaleen teksti lähtikin erikoisella tavalla liikkeelle.
Keskustelin puolisoni kanssa jotain mielenterveydestä, ja siinä sitten aloimme pohtia millä kaikilla tavoilla voi sanoa että mieli sairastaa.
Tarpeeksi lentäviä lausahduksia saadessani, rupesin muokkaamaan niitä yhteen niin , että niistä tulee rytmikäs kokonaisuus.
Tämä kappale syntyi siis kertosäkeen kautta.
Sitten aloin kirjoittamaan tekstiä, ikäänkuin ulkopuolisen näkökulmasta mutta samalla asettuen itse siihen tilaan, että jos mieleni nyrjähtäisi.
Tekstillä halusin myös tavoittaa sitä seikkaa, että liian moni kamppailee mielenterveytensä kanssa, ja liian moni jää yksin, eikä apua aina saada.
En kuitenkaan halunnut tehdä biisistä liian synkkää, ja siksi otin huumorinäkökulman mukaan.
Kertosäkeeseen otin tuollaisen falsettikorotuksen, koska se ei ollut minulle ominaista aiemmissa kappaleissani.
Aiempi musiikkini oli hyvinkin vaihtoehtoista ja raskaammilla vesillä soutavaa.
Kappale syntyi nopeasti pianon voimin...
Soittelin kappaletta usein muiden biisieni lomassa (siis kotona) ja puolisoni naureskeli, että ei tuo nyt ole sellainen mihin kannattaa jäädä jumiin, parempiakin kappaleita löytyy.
Minä kuitenkin koin että biisi jollain tasolla kutsui minut aina luokseen.
No sitten ilmestyi netin ihmemaailmassa linkki Uuden Musiikin Kilpailuun.
Mieli teki osallistua välittömästi, koska koin tämän kyseisen kilpailun erilaisena kuin kaikki muut talenttiohjelmat.
Osallistuessani mietin Euroviisuaspektia, mutta tulin siihen tulokseen että nythän voi olla tilaisuus saada sinne jotain uutta, jotain mitä ei olla ennen kuultu.
Puolisoni yritti hangata vastaan ja sanoi, että et voi olla tosissasi.
Minä kuitenkin pidin pääni, sillä kappale vainosi minua ja halusin sen tehdä valmiiksi.
Otin yhteyttä yhteistyö-ystävääni Sami Baldaufiin joka oli ollut tuottamassa aiempia kappaleitani.
Sami sanoi, mikäs siinä ja tarttui toimeen.
Yhden epämääräisen viikonlopun aikana minulla oli kädessäni "Vinossa" biisin demo.
Ja ihan demoa lähdettiinkin tekemään, sillä ajatuksella että kappaleen sanoma ja päälinjaus välittyy.
Viikon päästä äänitimme laulut kitaristina toimineen Teron studiolla.
Lauloin ekat otot hyvinkin puhtaasti ja sillä tavalla popisti.
Mutta kun Sami saapui paikalle, hän totesi, ei, ei ,ei.
Nyt vedetään rotsi auki.
Sain pikakurssin ilmaisutaidosta ja lähdimme hakemaan sellaista tekstiä painottavaa tulkintaa, jossa tietyt lauseet korostuvat ja niiden sisältämä ajatus välittyisi.
Kerrankin minua ruoskittiin ja minä nautin.
Tero veteli Iron maiden kitarat vielä pisteeksi iin päälle.
Sitten vaan kappale Samin käsiin miksattavaksi ja niin pois päin...
Miksatessa nimi muuttui "Roudassa" nimeksi, ihan vain siksi että sana toistui kappaleessa usein ja lopussa vielä tuollaisena echona.
Olin tyytyväinen, sillä toiveenani oli varmasti vastoin monien odotuksia saada kappaleestani "discoheviä", ja sitä aikalailla sain.
Se sitten kelpasi, ja jatkossa ollaan.
Nyt toivon toki että pääsisimme työstämään tämän sellaiseen kuntoon., että kenellekään ei jää epäselväksi, mistä biisistä ensi vuonna puhutaan =)
Nyt tämä demosoundeilla nupuillaan oleva hitikäs voisi aueta räjähtäväksi kokonaisvaltaisesti oikean bändin soittamaksi rockdiscoksi!!
Me emme halunneet heti tuoda kaikkia ideoita ihmisten eteen, meillä on takataskut täynnä strösseliä ja nallekarkkeja, joilla tehdään tästä kaikkien aikojen viisubiisi!!
Lähdemme siis miekoin ja sähköhelloin taistelemaan tietä kohti Euroviisuja.
Kuullessani uutisen, olin kieltämättä yllättynyt mutta hyvin onnellinen.
Musiikki on minulle sydämen asia, ja minulla on hyvin vahva intohimo musiikin tekemiseen.
Sitä ei voi tarpeeksi tähdentää, miten musiikin synnyttäminen suorastaan huutaa minusta ulos.
Kesä oli hyvin inspiroivaa aikaa, ja siinä kolmenkymmenen kappaleen synnytystahdissa tipahti maailmaan myös "Vinossa" niminen kappale.
Normaalisti kirjoitan tekstejä hyvin runollisesti ja ikään kuin "tunnelmallisesti".
Tämän kappaleen teksti lähtikin erikoisella tavalla liikkeelle.
Keskustelin puolisoni kanssa jotain mielenterveydestä, ja siinä sitten aloimme pohtia millä kaikilla tavoilla voi sanoa että mieli sairastaa.
Tarpeeksi lentäviä lausahduksia saadessani, rupesin muokkaamaan niitä yhteen niin , että niistä tulee rytmikäs kokonaisuus.
Tämä kappale syntyi siis kertosäkeen kautta.
Sitten aloin kirjoittamaan tekstiä, ikäänkuin ulkopuolisen näkökulmasta mutta samalla asettuen itse siihen tilaan, että jos mieleni nyrjähtäisi.
Tekstillä halusin myös tavoittaa sitä seikkaa, että liian moni kamppailee mielenterveytensä kanssa, ja liian moni jää yksin, eikä apua aina saada.
En kuitenkaan halunnut tehdä biisistä liian synkkää, ja siksi otin huumorinäkökulman mukaan.
Kertosäkeeseen otin tuollaisen falsettikorotuksen, koska se ei ollut minulle ominaista aiemmissa kappaleissani.
Aiempi musiikkini oli hyvinkin vaihtoehtoista ja raskaammilla vesillä soutavaa.
Kappale syntyi nopeasti pianon voimin...
Soittelin kappaletta usein muiden biisieni lomassa (siis kotona) ja puolisoni naureskeli, että ei tuo nyt ole sellainen mihin kannattaa jäädä jumiin, parempiakin kappaleita löytyy.
Minä kuitenkin koin että biisi jollain tasolla kutsui minut aina luokseen.
No sitten ilmestyi netin ihmemaailmassa linkki Uuden Musiikin Kilpailuun.
Mieli teki osallistua välittömästi, koska koin tämän kyseisen kilpailun erilaisena kuin kaikki muut talenttiohjelmat.
Osallistuessani mietin Euroviisuaspektia, mutta tulin siihen tulokseen että nythän voi olla tilaisuus saada sinne jotain uutta, jotain mitä ei olla ennen kuultu.
Puolisoni yritti hangata vastaan ja sanoi, että et voi olla tosissasi.
Minä kuitenkin pidin pääni, sillä kappale vainosi minua ja halusin sen tehdä valmiiksi.
Otin yhteyttä yhteistyö-ystävääni Sami Baldaufiin joka oli ollut tuottamassa aiempia kappaleitani.
Sami sanoi, mikäs siinä ja tarttui toimeen.
Yhden epämääräisen viikonlopun aikana minulla oli kädessäni "Vinossa" biisin demo.
Ja ihan demoa lähdettiinkin tekemään, sillä ajatuksella että kappaleen sanoma ja päälinjaus välittyy.
Viikon päästä äänitimme laulut kitaristina toimineen Teron studiolla.
Lauloin ekat otot hyvinkin puhtaasti ja sillä tavalla popisti.
Mutta kun Sami saapui paikalle, hän totesi, ei, ei ,ei.
Nyt vedetään rotsi auki.
Sain pikakurssin ilmaisutaidosta ja lähdimme hakemaan sellaista tekstiä painottavaa tulkintaa, jossa tietyt lauseet korostuvat ja niiden sisältämä ajatus välittyisi.
Kerrankin minua ruoskittiin ja minä nautin.
Tero veteli Iron maiden kitarat vielä pisteeksi iin päälle.
Sitten vaan kappale Samin käsiin miksattavaksi ja niin pois päin...
Miksatessa nimi muuttui "Roudassa" nimeksi, ihan vain siksi että sana toistui kappaleessa usein ja lopussa vielä tuollaisena echona.
Olin tyytyväinen, sillä toiveenani oli varmasti vastoin monien odotuksia saada kappaleestani "discoheviä", ja sitä aikalailla sain.
Se sitten kelpasi, ja jatkossa ollaan.
Nyt toivon toki että pääsisimme työstämään tämän sellaiseen kuntoon., että kenellekään ei jää epäselväksi, mistä biisistä ensi vuonna puhutaan =)
Nyt tämä demosoundeilla nupuillaan oleva hitikäs voisi aueta räjähtäväksi kokonaisvaltaisesti oikean bändin soittamaksi rockdiscoksi!!
Me emme halunneet heti tuoda kaikkia ideoita ihmisten eteen, meillä on takataskut täynnä strösseliä ja nallekarkkeja, joilla tehdään tästä kaikkien aikojen viisubiisi!!
"Mitä teemme täällä se meidän kohtalomme määrittää"
Tervetuloa maailmaani.
Kirjoitan tästä eteenpäin teille siitä, mitä kaikkea musiikki elämässäni merkitsee, ja miten matkani artistina kulkee eteenpäin...välillä kompuroiden radanvarren pensaikoissa.
Kirjoitan tästä eteenpäin teille siitä, mitä kaikkea musiikki elämässäni merkitsee, ja miten matkani artistina kulkee eteenpäin...välillä kompuroiden radanvarren pensaikoissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)