Lumien keskellä

Tervehdys te kaikki kaksi blogini harrasta seuraajaa.

Kevät on tuloillaan, niin myös minä.
Olen puhkemassa todelliseen talirauhaskukkaan, mutta ennen terälehtieni levittämistä,
yritän selviytyä tästä ikuisuudelta tuntuvasta mielenkaamoksesta.

Aika näköjään joka vuotinen juttu, että pää on tukossa ja paperille  (näytölle) ei synny muuta kuin Äiti Teresan rukoussanat, juuri ennen sitä hetkeä kun Paavi paukutti häntä herran haltuun.
Olen ottanut sen esiin monta kertaa, ja todennut monesti, ettei minulta tule mitään.
Vedänkin usein piuhan irti ja luovutan.

Mutta onko minulla hätää loppujenlopuksi?
Ei ole.
Minulla on viisi liperiin liimautuvaa rallia, joihin pitäisi mennä oksentamaan kelvolliset joikuilut.
Ja sen aionkin tehdä, nyt kun olen selviytynyt tästä kansakunnan vitsauksesta nimeltä Influenssa, joka pahimmillaan sai minut pelkäämään tosissaan , kun en enää pystynyt tuntemaan...peukaloitani.

Nyt aion mennä ottamaan kupin kahvia murheeseen,
ihastelkaa te vaikka tuota hävyttömän lyhyttä pätkää tuossa alla, ja kyseessä ei ole se mitä te heti ajattelitte..

ai niin.
ONNEA PERNILLA!!! p.s Minä en muuta teekkään kun niitä plagiaatteja, joten pois murhe =)

Glitteridiskoa ja Aktivistihumppaa

Muistin juuri täysistunnolla ollessani, että mullahan on tämä elintenhuovutusblogi, virtuaalinen  testamenttini, koska mitään omaisuuttahan minulla ei ole, tai jos onkin, niin minun lähdettyäni osuuttaan tulee vaatimaan ainakin Japanin matkamuisto Hiro Varvi.

Mitäpä kuuluu minulle?
Pettymyksen pölyt on tumputettu pois, ja harteilla lepää vihtahousun viileästi virnuileva viineri.
Musiikki on saanut minusta yliotteen, eikä minusta ole enää muuhun kuin pitämään vibraattoria pystyssä.
Olen paritellut hittitehtaani tuon kyltymättömän Rolandin sellaiseen kuntoon, että kun painan C.tä, niin kaikki koskettimet menevät alas, ja näin ollen kaikki biisit ovat tuhannen ja yhden soinnun turinoita.

Inspiraatio on siis ollut kylässä ,eikä viinakaan ole mennyt mitenkään hirveästi.
Olen tehnyt hävyttömiä demoja, joista tohtori A sekä tohtori B juonivat maistuvia kokonaisuuksia.
Nyt demoissani kuuluu selkeämmin sen suunta, mitä haluan, kun aiemmin kaikki biisit kuulostivat Spinal Cuntdownilta.

Palaan levy-yhtiöiden setien luokse kassit täynnä ikimuistoisia musiikkielämyksiä.

Tällä hetkellä on oikein mukavaa, ja nautin suunnattomasti isyydestä sekä aviomieheydestä.
Poikani hokee. "Kaikki pussissa, Roudassa ja Saatana"
Tänään tosin hän huomasi että isi on "ihana kulta".

Sulin hänen suloisuuteensa, kuten sulaa nahkaroomalainen iloluontoisen purkauksen alla.

Pakkanen panee muuten aika pahasti ja tällä hetkellä en ole varma kummalla puolella persettäni olen.

Rakkautta ja rakovalkeita

-ARTo