Jalostamaton egoisti(ko)

Kirjoitin tämän viime  vuonna, mutta on  se silti ajankohtainen.
Olen osallistumassa tänäkin vuonna ko kilpailuun ,sillä viisukärpänen ehdottelee rivoja korvaani, ja Kööpenhamina jos mikä olisi oivallinen estradi ARTon tanssinelkeille.


UMK on taas täällä.
Minä olen edelleen täällä.
Tosiasiassa en  tiedä onko minulla asiaa kyseiseen kilpailuun tänä vuonna, sillä viimevuotinen (2012) kyseenalaistaminen ja suora arvostelu kisan bugeja kohtaan, saattoi ärsyttää tiettyjä tahoja.
Mutta asiat ei kehity jos eii niitä kehitetä. Palautetta voi antaa ja pitääkin, mutta muutoksen tekee palautteen saaja, jos niikseen.
Toisaalta tässä maailmassa on ihan tarpeeksi mattoon pokkaajia, jotka eivät uskalla kyseenalaistaa mitään vaan ovat aina valmiita nuolemaan persettä molemmilta puolilta.
Olen kuitenkin lähettänyt kappaleeni ,joka on juuri ARToa artoimmillaan, edustamaan paikkaani ja osoittamaan että elossa ollaan ja sorvi laulaa.

Sama pätee musiikkiini ja kaikkeen tekemiseeni, ehkä tietynlainen suorasanaisuuteni ja hyökkäävyyteni on aiheuttanut sen että minun ja joidenkin ihmisten välille muodostuu muuri joka esittäytyy kompastelevana pikku jokelteluna ja kenkiin tuijotteluina.
Siksipä ne vahvimmat ystävyyssuhteet on luotu sellaisten ihmisten kanssa joille ei tarvitse esittää mitään tai sanotaanko ,ne jotka eivät esitä mitään ja omaavat omia vahvoja mielipiteitä.
Ja ne suhteet ovatkin syviä ja pitkäikäisiä, vähän kuin parisuhteet.
Eivät siis minun parit suheet.
Olen kuin jalostamaton koirarotu, jonka kanssa tulee toimeen jos hyväksyy erilaiset hullun piirteet ja ajoittaisen tahdittomuuden.
Joka rööristä pystyn suoltamaan sellaista pakinaa että minua voisi luulla oikeasti osastopotilaaksi, mutta kyllä minulla on ne hyvät hetkenikin, ja voitte olla huoleti. Älkää suotta lukitko ovianne.
Olen saanut ihan sairaat terveenpaperit.

Musiikkinikin lienee parhaimmillaan kun en yritä olla copycat, vaan roiskin paperille juuri sen mitä mielessä heijastuu. Ja kyllä parhaimmat tekstit ja biisit ovat syntyneet silloin kun päästän itsestäni ulos sensuroimattomana juuri sen mitä ajattelenkin, oli se sitten pornoa tai proosaa, runoutta tai romantiikkaa.

Minulle voi vittuilla koska kestän sen. Kestätkö sinä?

Suuren viihdejuhlan tuntua?

Syksy saa, ja minä olen saanut todistettavasti kahdesti.
Tyttäreni syntyi täsmällisesti laskettuna aikana 12.7.2013 klo 11.21.
Hyvä että isä ehti paikalle Tikkurilasta, sillä minulla oli uusin Batman peli "Arkham City" kesken.
Ja kyllähän lepakkoasussa vesirajan yläpuolella hilpeänä liidellen on paljon jännempää, kuin katsoa naisen supistelevia vatsalihasliikkeitä valmentajan huutaessa vierellä, "Kyllä se tulee ulos!"
Tuloksena on kuitenkin kolmen vuoden kakkabusiness ja ainakin 18-vuoden vaatimusten sarja, jossa hyvänmaun rajoja koetellaan kuin kepillä impeä.
Mutta luojani kiitos, tämä kaikki ponnistaminen ja uudestisynnyttäminen oli nopeammin ohi kuin osasin edes odottaa.
Kun saavuin kättärille, se oli yksi "perkele" ja siinä se sitten oli. Prinsessani.
Vaimoni oli tehnyt hyvän esilämmittelyn ja näinollen hän ampui lapsemme maailmaan kuin Jor El poikansa Clarkin.
Vau ,ooh ja iih kuului jostain sydämeni pohjalta.
Niin pieni , niin pieni, ja nyt puhutaan lapsestani, ei siinä voinut olla liikuttumatta, etenkin kun tiesi että edessä olisi satavarma känni-ilta varpajaisten varjolla.
Se on täytetty, ajattelin.
Nyt minulla on tyttö ja poika.
Isänsä näköisiä molemmat ja ehkä myös hieman minun, kaverini sanoja lainatakseni.

Rakkautta vaan, ja molemmat ovat kyllä niin tehneet vanhempansa ylpeiksi moneen kertaan.

Seuraavaksi keskustelu Herra X.n ja minun välillä

"Musta tuntuu että sä olet ollut tekemässä jotain aivan muuta, ja nyt tulet tänne niinku viimesenä chaanssina kokeilemaan onneas?."

"Öö, niin tämähän ei ole mikään mun viimeinen mahdollisuus vaan aion jatkaa musiikin tekoa sekä keikkailua, kuten olen tähänkin asti tehnyt."

"Joo, tää oliki spekulointia. Enhän mä tunne sua"

Tällainen vuoropuhelu käytiin mm Elokuun alussa, ja siinäpä onkin teille miettimistä.
Palaan tähän ehdottomasti nähtyäni lopputuloksen ko. tilanteesta.
Minulla on jälleen yleistä sanottavaa, mutta ilman sen suurempaa katkeruutta.
Harmittaa toki, mutta on mua harmittanu ennenki ja silti olen edelleen naisten keskuudessa ihan kysytty.

Menkääpä sieneen, ni palataan sitten paremmissa tripeissä aisalle.