keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Jalostamaton egoisti(ko)

Kirjoitin tämän viime  vuonna, mutta on  se silti ajankohtainen.
Olen osallistumassa tänäkin vuonna ko kilpailuun ,sillä viisukärpänen ehdottelee rivoja korvaani, ja Kööpenhamina jos mikä olisi oivallinen estradi ARTon tanssinelkeille.


UMK on taas täällä.
Minä olen edelleen täällä.
Tosiasiassa en  tiedä onko minulla asiaa kyseiseen kilpailuun tänä vuonna, sillä viimevuotinen (2012) kyseenalaistaminen ja suora arvostelu kisan bugeja kohtaan, saattoi ärsyttää tiettyjä tahoja.
Mutta asiat ei kehity jos eii niitä kehitetä. Palautetta voi antaa ja pitääkin, mutta muutoksen tekee palautteen saaja, jos niikseen.
Toisaalta tässä maailmassa on ihan tarpeeksi mattoon pokkaajia, jotka eivät uskalla kyseenalaistaa mitään vaan ovat aina valmiita nuolemaan persettä molemmilta puolilta.
Olen kuitenkin lähettänyt kappaleeni ,joka on juuri ARToa artoimmillaan, edustamaan paikkaani ja osoittamaan että elossa ollaan ja sorvi laulaa.

Sama pätee musiikkiini ja kaikkeen tekemiseeni, ehkä tietynlainen suorasanaisuuteni ja hyökkäävyyteni on aiheuttanut sen että minun ja joidenkin ihmisten välille muodostuu muuri joka esittäytyy kompastelevana pikku jokelteluna ja kenkiin tuijotteluina.
Siksipä ne vahvimmat ystävyyssuhteet on luotu sellaisten ihmisten kanssa joille ei tarvitse esittää mitään tai sanotaanko ,ne jotka eivät esitä mitään ja omaavat omia vahvoja mielipiteitä.
Ja ne suhteet ovatkin syviä ja pitkäikäisiä, vähän kuin parisuhteet.
Eivät siis minun parit suheet.
Olen kuin jalostamaton koirarotu, jonka kanssa tulee toimeen jos hyväksyy erilaiset hullun piirteet ja ajoittaisen tahdittomuuden.
Joka rööristä pystyn suoltamaan sellaista pakinaa että minua voisi luulla oikeasti osastopotilaaksi, mutta kyllä minulla on ne hyvät hetkenikin, ja voitte olla huoleti. Älkää suotta lukitko ovianne.
Olen saanut ihan sairaat terveenpaperit.

Musiikkinikin lienee parhaimmillaan kun en yritä olla copycat, vaan roiskin paperille juuri sen mitä mielessä heijastuu. Ja kyllä parhaimmat tekstit ja biisit ovat syntyneet silloin kun päästän itsestäni ulos sensuroimattomana juuri sen mitä ajattelenkin, oli se sitten pornoa tai proosaa, runoutta tai romantiikkaa.

Minulle voi vittuilla koska kestän sen. Kestätkö sinä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti