Tulen kotiin
olen ummehtunut ja ryhtini on kuin kyttyräselkäisellä kellonsoittajalla
Ovella odottavat maailmanlopun kirjeet
Vihoviimeinen vitutus on käsillä
Saan vaivoin itseni riisuttua
Haluaisin runkata
En jaksa
peniskään ei jaksa
Kirjoitan mielummin runoja runkkaamisesta
Runkkaamisesta kun ei tule sotkua
eikä niin ikään joudu tilille
sivuhistoria siitä jää
mutta taide on hyväksyttävää
Istun keskelle kaaosta
ei tässä sekasorrossa synny kirjoitusta
Kaaoksessa
missä tiskit tekevät nousua barrikadeille
Vaatepinot muistuttavat maailmansodasta
Jostain tunkeutuu sieraimiini kertaalleen syödyn lounaan tuoksu
Ei se on vain koiran paskakasa olohuoneen matolla
en vain halua myöntää
Paskasta on vaikea hallusinoida
Haju herättää todellisuuteen
Etsin tahrantappo ainetta
Kun ovikello soi
Ei voi
Ei nyt
Kaikki kesken
kuten koko elämä
Avaan oven
Huumesilmäinen nainen haluaa kertoa Jeesuksesta
Minä haluan kysyä:
Olisko Jeesus muuttanut kaatopaikkani palatsiksi?
Homeiset leivät aurajuustoiksi?
Paskakasan Sacheriksi?
Nainen on kuin uskonsa uudelleen löytänyt
Hämillään ja itkuun purskahtamaisillaan
Hän poistuu
Suljen oven
Käännyn
Ja taas uudestaan todellisuuden edessä näännyn
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti