Kohta Kolmekymmentä

Otsikko on enemmän kuin totta,  näinä vähiin  käyvinä päivinä, jotka sysäävät helpon oloista lapsuutta koko ajan vain kauemmaksi ja kauemmaksi.
Lapsena oli kaikki niin yksinkertaista, kun kiukutti niin kiukutti, ja kun oli hauskaa niin oli helvetin hauskaa.
Rakkaus jos sellaisesta pystyi vielä poikasena puhumaan, oli sekin yksinkertaista, ollaan tai ei olla.
Vielä voi olla jäljellä ihan miten monta elämänpäivää tahansa, ja näinollen en tahdo edes alkaa määrittelemään missä kohtaa elämääni olen.
Sen verran uskallan jaotella, että leikki-aika on ohitse ja nyt pelataan tosissaan.
Helposti sitä sukii itseään siitä, miten vielä ei ole saanut aikaan mitään,  miten muut sitä ja muut tätä.
Toisaalta joku vanhempi aina muistuttaa tai puoliso, kuinka minä olen ehtinyt vaikka mitä.

Kesäloma. Tuo aika jonka toivoisi olevan kuin munalikööri jääkaapissa, joka ei kulu millään.
Useimmiten se on kuitenkin kuin kuohuviini, joka poksahtaa auki, kuohuu hetken ja onkin sitten juotu.

Minulla on nyt viisi uutta äänitettyä laulua.
Kohta minulla on kuusi.

Sami Baldaufin kanssa tehtiin juurikin se mitä piti, ja nyt sitten ihmetellään kassit tyhjänä, että mitäpä sitten?
Meillä olisi vielä paljon kuhinaa verkkoihin, jos vain mahdollisuus aukeaisi.

Tänään menen nauhoittamaan lauluraitoja toisenlaiseen lauluuni.
Hyvin luomuinen ja pelkistetty, kauniskin , "Kullan ja kurjuuden maa".
Tuotannosta vastaa Joni Masko, jonka ilmaantuminen tämän kehäruuhkaisen maailmani keskelle oli jotenkin helvetin ilahduttava hetki.
Meillä menee tuulet aika lailla samaan suuntaan, ja luulenpa että tässä voi olla yhteistyön taimen, joka kasvaessaan voi tuoda hyvää satoa.

Tässä se vaikeus piileekin, kun mieli pyörittää genrejä häpeilemättä, ja erilaiset musiikinlajit rakastelevat toisiaan intohimoisesti.

UMK. Viime vuonna ei mennyt kuten Strömsössä.
Osallistuakko vai ei?  Se jääköön arvoitukseksi.

Hyvää sateenkaaren väreillä maalattua viikkoa.
Siinä teille hittiä.
KAAPITON - ARTo

Kesäkolli Kurnaa!!!!

Hyvää Kesän alkua kaikille teille jotka tahtomattaan tai tahtoen lukevat tätä hikistä blogiani, joka vie yöunet useammin kuin seksinnälkäinen naapuripuuma.

Olen iloinen kuin heppi hekuman huipulla.
Olen tänään kuullut kaksi kappalettani ns valmiina, ja kyllä ne toimivat.
Tosin täytyy varoituksen sanana sanoa, että vaikka kyseessä on niin kutsutta MTV poppia, ei nämä biisit ole sellaisia kerralla tajuntaan pieraisevia pläjäyksiä. Eli hieman pitää nähdä vaivaa ja antaa musiikin kaivautua hitaasti mutta kiihkeästi sielun sopukoihin.

Saas nähdä mitä kansa tykkää, mutta toivotaan että muutkin kuin minä ja poikani ovat innoissaan ja saavat lanteisiinsa liikettä.

Rakastelkaa toisianne.

ARTo - Kullan ja kurjuuden maa (video)

Kahdenlaisia biisejä

Hyvät kanssakävijät ja satunnaiset iskijät. Olen nyt siinä tilanteessa, että kahdesta kappaleesta puuttuu laulut, ja olemme lähempänä totuutta kuin uskoisikaan.

Lauluja on äänitetty Äänivallila studiolla, ja meininki on ollut hyvin leppoisa.

Apusykettä olen saanut PMMP.n soittoniekoilta ja olen siitä erittäin kiitollinen.

Nämä neljä uutta plus "Roudassa"-biisin uudellen versiointi ovat menoltaan ja meiningiltään lähiödiscon sekä pintapopin sekasikiävää korvamatoilua.

Teatraalisuus yhdistettynä asiallisen vakavaan tulkintaan kuorrutettuna bilehileillä, lienee se mikä kuvasraa tätä kokonaisuutta.

Otsikko tälle kirjoitukselle viittaa siihen, että vastapainoksi tälle kaikelle, olen tehnyt kotona toisenlaisia demoja, joissa on enemmän maanläheisempi ja kansanomaisempi meininki.

Eikä siinä mitään, jopa nuo kotidemot ovat saaneet oikeita ihmisiä kiinnostumaan.

Kausi tuntuisi olevan hyvin antavainen, ja biisejä syntyy kuten tekstejäkin. Tänään ennen lähtöä studiolle iski oikea biisikärppänen, ja en vain voinut lähteä ennenkuin teksti oli valmis ja instrumentaalirunko hahmoteltuna.

Nyt on hyvä fiilis ja lomaviikko päällänsä.

Ei enää kauaa, ja lahjasäkit avautuvat.

Yötutka

Aloitin vuonna 2007 näiden omien taitojeni kehittämisen biisientekemisessä.
Olin lapsenuskossani sitä mieltä, että minä tein jotain todella massasta poikkeavaa ja erilaista.
Ensimmäinen ep.ni "Kaukainen" oli tietenkin sellainen, ettei sitä voinut mikään levy-yhtiö ohittaa.
Tosiasia on etten ole ollenkaan varma, kuinka moni sitä on edes kuullut, mutta ehkäpä hyvä niin.
Se on itsenäisenä piensoittona intohimoinen ja aika "massiivinen" rock/pop-pläjäys, jos miettii näin ensimmäiseksi demoksi mitä koskaan olen tehnyt.

Toinen ep oli sitten jo riisutumpi, ja ehkä kokeilevampi, silti tylsempi näin jälkikäteen.

Tekstit niin ekassa kuin tokassa, olivat tunnelmallisia, runollisia, vaikeaselitteisempiä.
Pyrin jotenkin tuomaan sen oman sisäisen herkkyyden ja runosielun esille.
Varmaan se tulikin ja materiaali ainaki antoi ymmärtää, etten ihan vaatimattomasti ole liikkeelle lähtenyt.
Mutta siinäpä se kompastuskivi varmaan olikin.
Ja toisaalta, yritin olla jotenkin ihailemieni artistien kanssa samassa veneessä musiikillisesti.

Oikeastaan "Roudassa" biisi runkkasi minusta loputkin idolieni rippeet, ja sai minut tajuamaan sen seikan,
että vaikka otan itseni vakavasti, niin voin silti myös nauraa itselleni.
Voin olla myös musiikissani sitä ,mitä minä olen muutenkin.
Eli yksi suuri pervertisromantikko. =) hymiö tohon, vaikka se onkin kirjallisesti kuten koko bloginikin silkkaa Folke Westia.

Niin siis, tämä kyseinen Gefroren biisi oli oikeastaan ensimmäinen kappale tekstiltään, tunnelmaltaan ja meiningiltään, josta voin sanoa, että tämä on minua!

Huomasin edesmenneissä laulusessio nro I.ssä , että yritin vieläkin laulaa sillä tavalla kauniisti ja iskelmäprinssimäisesti.
Vaikka oikeasti luonteeni on olla teatraalinen, iloinen, hurttinen, keskipisteinen, pohdiskeleva ja kaksimielinen.
Kaikesta nelikymppisen miehen keskustelutaidoista huolimatta, sekä sydämmelisyydestä huolimatta, minun puheissani on aina ollut sellainen koukutteleva ja piilovitsaileva myös sarkasmiin taipuva klangi.
Otan vakavat asiat vakavasti, mutta haluan jotenkin aina vähän rikkoa jäätä.
Onneksi paikalla oli ihmisiä, jotka osasivat tarttua oikeisiin asioihin, ja opettivat siinä samalla myös suomenkielen perusasioita.

Näissä uusissa kappaleissa joista yksi on muuten (katso otsikko), niissä on sellaista tiettyä tragikomiikkaa, pohtimista, ironiaa, kaksimielisyyttä ,ja kuitenkaan kyse ei ole huumorimusiikista.

Mä mietin eilen minkälainen mun outlook olisi.

Se voisi olla sekoitus vintagea, värejä, rokkia sekä röyhelöä.
Grunge kohtaa Pintaliidon...kyllä se löytyy sieltä.

Olen Tikkurilan Koff Daddy , eli ARTo RAKKAUSSON!!

Mikä pääasia, tämän aamuheijarin lailla poukkoilevan tekstin takana on, että minusta tuntuu hyvältä näiden biisien kanssa.
Ja uskallan sanoa, olen sanonut ennenkin, mutta nyt kautta kivesten ja eukon kannon, tästä tulee ehdottomasti paras ep. mitä olen koskaan tehnyt.

Ja siitä suuri kiitos kuuluu jo tässä vaiheessa Samille, joka ohjaa minua vesillä silloinkin, kun aironi ovat pudonneet ja tulppa on liian syvällä persiissä.

Tämä oli ehkä huonoin blogini ikinä, ja huomenna jo kiroan sitä ,miten olen huijannut niin itseäni kuin muitakin.

Nyt Kevät saa, ehkä minäkin, Antakaa Auringon tulla, ja jos rakkaus iskee kolahtaa, niin rotsi auki ja vastaanottamaan.

Rakkaudella ,ARTo

Helvetica!!!

Ei, otsikko ei viittaa Metallican Suomivierailuun, vaikka voisi niin luulla.
Se ei myöskään ole raivostumisen määre.
Se on fontti jota nyt käytän, ja tuon kyseisen fontin nimi sopi tähän kuin ledivalo mulkun päähän.


Seuraa mainospuhe: "Mä meen pilkkiii kurahousuissani,  kylmä vesi joka läikehtii, 
pienestä koukusta hauki jo nappas, mua onnistii
Mä meen pilkkii kurahousuissani, kaupan nimi on iTunesi
sama biisi myynnissä siellä, osta omaksii"


Juu.
Roudassa siis saatavana nyt joka kotiin ja asuntomarkkinoihin.
Kun sitä toivottiin, tai äitini toivoi, mutta mitäpä sen väliä.


Maanantaina menen maukumaan lopultakin ne kauan kadoksissa olleet lauluraidat.
Paikalle saapuu voimakaksikko, jonka tarkoitus on joko nostaa peukku ylös tai työntää se..suuhun.
Luulen että tästä tulee kaikkien aikojen haastavin joikusessio, sillä en  edes osaa kaikkia omia biisejäni vielä, ja muutenki joutuu venymään tavallista korkeampiin sävelsfääreihin.


Mutta kiva sähköinen huppari niskaan ja kirkkaita värejä päästä varpaisiin.
Discopallot heilumaan, niin siitä se lähtee.


Vapise Depeche Mode ja Pet Shop Boys!!!


Nyt tarjoamaan vaimolle rakkautta kuuman pannun kera.

Lumien keskellä

Tervehdys te kaikki kaksi blogini harrasta seuraajaa.

Kevät on tuloillaan, niin myös minä.
Olen puhkemassa todelliseen talirauhaskukkaan, mutta ennen terälehtieni levittämistä,
yritän selviytyä tästä ikuisuudelta tuntuvasta mielenkaamoksesta.

Aika näköjään joka vuotinen juttu, että pää on tukossa ja paperille  (näytölle) ei synny muuta kuin Äiti Teresan rukoussanat, juuri ennen sitä hetkeä kun Paavi paukutti häntä herran haltuun.
Olen ottanut sen esiin monta kertaa, ja todennut monesti, ettei minulta tule mitään.
Vedänkin usein piuhan irti ja luovutan.

Mutta onko minulla hätää loppujenlopuksi?
Ei ole.
Minulla on viisi liperiin liimautuvaa rallia, joihin pitäisi mennä oksentamaan kelvolliset joikuilut.
Ja sen aionkin tehdä, nyt kun olen selviytynyt tästä kansakunnan vitsauksesta nimeltä Influenssa, joka pahimmillaan sai minut pelkäämään tosissaan , kun en enää pystynyt tuntemaan...peukaloitani.

Nyt aion mennä ottamaan kupin kahvia murheeseen,
ihastelkaa te vaikka tuota hävyttömän lyhyttä pätkää tuossa alla, ja kyseessä ei ole se mitä te heti ajattelitte..

ai niin.
ONNEA PERNILLA!!! p.s Minä en muuta teekkään kun niitä plagiaatteja, joten pois murhe =)

Glitteridiskoa ja Aktivistihumppaa

Muistin juuri täysistunnolla ollessani, että mullahan on tämä elintenhuovutusblogi, virtuaalinen  testamenttini, koska mitään omaisuuttahan minulla ei ole, tai jos onkin, niin minun lähdettyäni osuuttaan tulee vaatimaan ainakin Japanin matkamuisto Hiro Varvi.

Mitäpä kuuluu minulle?
Pettymyksen pölyt on tumputettu pois, ja harteilla lepää vihtahousun viileästi virnuileva viineri.
Musiikki on saanut minusta yliotteen, eikä minusta ole enää muuhun kuin pitämään vibraattoria pystyssä.
Olen paritellut hittitehtaani tuon kyltymättömän Rolandin sellaiseen kuntoon, että kun painan C.tä, niin kaikki koskettimet menevät alas, ja näin ollen kaikki biisit ovat tuhannen ja yhden soinnun turinoita.

Inspiraatio on siis ollut kylässä ,eikä viinakaan ole mennyt mitenkään hirveästi.
Olen tehnyt hävyttömiä demoja, joista tohtori A sekä tohtori B juonivat maistuvia kokonaisuuksia.
Nyt demoissani kuuluu selkeämmin sen suunta, mitä haluan, kun aiemmin kaikki biisit kuulostivat Spinal Cuntdownilta.

Palaan levy-yhtiöiden setien luokse kassit täynnä ikimuistoisia musiikkielämyksiä.

Tällä hetkellä on oikein mukavaa, ja nautin suunnattomasti isyydestä sekä aviomieheydestä.
Poikani hokee. "Kaikki pussissa, Roudassa ja Saatana"
Tänään tosin hän huomasi että isi on "ihana kulta".

Sulin hänen suloisuuteensa, kuten sulaa nahkaroomalainen iloluontoisen purkauksen alla.

Pakkanen panee muuten aika pahasti ja tällä hetkellä en ole varma kummalla puolella persettäni olen.

Rakkautta ja rakovalkeita

-ARTo

Uuden Musiikin Farssi

Kirjoitan tämän siksi, että moni ihminen on kokenut tulleensa petetyksi Uuden Musiikin Kilapilun tiimoilta.
En kirjoita siksi, että olisin suunnattoman pettynyt, tottakai harmittaa, ottaen huomioon kappaleeni suosion.

Lokakuussa minulle soitettiin , ja iloisesti vähän ehkä kielletysti ilmoitettiin minun olevan jatkossa.
Soiton tehnyt henkilö kehui biisiä ja kertoi miten raati oli tosissaan diggaillut, ja sehän on nähtävissä myös siinä clipissä, joka julkaistiin.
Kävin parin tunnin inserttikuvauksissa, kuten moni muukin, ja se video editointeineen oli nähtävissä Uuden musiikin kilpailun avausjaksossa.

Kappale tuli muiden 39 tavoin julki 31.10, ja siitä tuli hetkessä fanisuosikki.
Minulle kerrottiin pressissä ,että kappaleesta voi tulla nettihitti.
Silloin olisi pitänyt kellojen soida, ja viimeistään siinä vaiheessa kun eräs YLEn henkilö, kertoi minulle villikorttiehdokkaasta, joka otettaisiin niiden top12 lisäksi.
Tämä tieto tuli minulle jo Marraskuussa.
Henkilö kehoitti minua promoamaan aktiivisesti ja hakemaan nettinäkyvyyttä.
Miksi?

Samaan aikaan alkoi UMK.n nettisivuille ilmestyä anonyymeja kommentteja, joissa ihmiset väittivät YLEn kusettavan kilpailijoita, ja että Top12 olisi jo valittu.
Meille annettujen infojen mukaan tämän piti tapahtua vasta Tammikuussa, jonka jälkeen ne 12 valittua hioisivat radiosoittoversiot.
Tiedustelin asiaa YLEltä, ja minulle kerrottiin että tuotantoaikatauluja on muutettu.
Joopajoo.

Ihmettelin myös sitä, miten kaikki ehtisivät studioon jso radiosoitto alkaa kerran Tammikuussa.

Eilisestä ohjelmasta se paljastui.
Tuomarit kokoontuivat todennäköisesti hyvin pian sen top40 julkistamisen jälkeen, tai voi olla että he tekivät päätöksen samalla kertaa.
Mistä näin päättelen, no niistä kaikista kirjoituksista YLEn UMK sivustolla , ja siitä että ulkona oli syksy kun näytettiin tuomareiden työskentelyä.
Muille ihmisille sen sijaan on annettu käsitys, jonka mukaan päätös tehtäisiin avausjaksossa.

Ihmeellinen asia oli myös minun kohdallani, jossa jatkoonpääsy evättiin kommentein "ARTo pärjää varmaan ilman tätä kisaakin, ja miksei me voitais laittaa ARToa jatkoon rikastuttamaan kilpailua"

Kansa kävi tykkäämässä biisistä ja sillä ei ollut mitään merkitystä.
Jatkossa nähtiin jo jalansijaa saaneita artisteja.
Kansa kokee varmasti tulleensa petetyiksi kun paljon fanitusta saaneista artisteista oli valittu mukaan ainoastaan Jarin Taikakeppi.

Ensi kerralla YLE voisi lyhentää tuota fanitusaikaa, tai jättää kokonaan tykkäysnappulat ja barometrit pois. Eli biisit olisivat vain kuunneltavina, tällöin tuomaripäätöksiä ei voisi kritisoida, ja he saisivat perustella valintojaan omin sanoin.
Ja ehkä nämä kaksi asiaa voisivat olla erillään ,UMK ja Euroviisut.

Minä olen kiitollinen kaikesta saamastani huomiosta ja niistä jotka löysivät musiikkini pariin.
UMK on tuonut paljon hyvää, mutta olisi voinut tuoda enemmänkin.
Jatkan tästä eteenpäin toiveikkaana, ja ajatukset uusissa biiseissä.

Tämä oli pienimuotoinen avaus asiaan joka varmasti monen sai hämilleen.

Blogia kirjoitan jatkossakin.

ARTo

Alkiot

Olen saanut lisää väriä demojen tekoon, ja näin ollen myös pystyn tuomaan visiotani herkemmin esille, kun tuottajalle/senseilleni niitä esittelen.
Pianodemoissa on se huono puoli että joutuu aina selittämään kaiken.
Nyt ei tarvitse selittää niin paljoa, vaan paljon kuulee jo ensimmäisestä versiosta.
Tässä pieni maistiainen siitä mitä on tuloillaan........
Herkkää tunnelmointia discokolinan välissä =) jaksaa sitten taas jorata