Muistin juuri täysistunnolla ollessani, että mullahan on tämä elintenhuovutusblogi, virtuaalinen testamenttini, koska mitään omaisuuttahan minulla ei ole, tai jos onkin, niin minun lähdettyäni osuuttaan tulee vaatimaan ainakin Japanin matkamuisto Hiro Varvi.
Mitäpä kuuluu minulle?
Pettymyksen pölyt on tumputettu pois, ja harteilla lepää vihtahousun viileästi virnuileva viineri.
Musiikki on saanut minusta yliotteen, eikä minusta ole enää muuhun kuin pitämään vibraattoria pystyssä.
Olen paritellut hittitehtaani tuon kyltymättömän Rolandin sellaiseen kuntoon, että kun painan C.tä, niin kaikki koskettimet menevät alas, ja näin ollen kaikki biisit ovat tuhannen ja yhden soinnun turinoita.
Inspiraatio on siis ollut kylässä ,eikä viinakaan ole mennyt mitenkään hirveästi.
Olen tehnyt hävyttömiä demoja, joista tohtori A sekä tohtori B juonivat maistuvia kokonaisuuksia.
Nyt demoissani kuuluu selkeämmin sen suunta, mitä haluan, kun aiemmin kaikki biisit kuulostivat Spinal Cuntdownilta.
Palaan levy-yhtiöiden setien luokse kassit täynnä ikimuistoisia musiikkielämyksiä.
Tällä hetkellä on oikein mukavaa, ja nautin suunnattomasti isyydestä sekä aviomieheydestä.
Poikani hokee. "Kaikki pussissa, Roudassa ja Saatana"
Tänään tosin hän huomasi että isi on "ihana kulta".
Sulin hänen suloisuuteensa, kuten sulaa nahkaroomalainen iloluontoisen purkauksen alla.
Pakkanen panee muuten aika pahasti ja tällä hetkellä en ole varma kummalla puolella persettäni olen.
Rakkautta ja rakovalkeita
-ARTo
Täällä lauluntekijä, laulaja ARTo kertoo ajatuksiaan musiikinteosta ja elämästä yleensä. Ei siloitellun puuteroitua vaan suoraan omasta elämästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti