Ei, otsikko ei viittaa Metallican Suomivierailuun, vaikka voisi niin luulla.
Se ei myöskään ole raivostumisen määre.
Se on fontti jota nyt käytän, ja tuon kyseisen fontin nimi sopi tähän kuin ledivalo mulkun päähän.
Seuraa mainospuhe: "Mä meen pilkkiii kurahousuissani, kylmä vesi joka läikehtii,
pienestä koukusta hauki jo nappas, mua onnistii
Mä meen pilkkii kurahousuissani, kaupan nimi on iTunesi
sama biisi myynnissä siellä, osta omaksii"
Juu.
Roudassa siis saatavana nyt joka kotiin ja asuntomarkkinoihin.
Kun sitä toivottiin, tai äitini toivoi, mutta mitäpä sen väliä.
Maanantaina menen maukumaan lopultakin ne kauan kadoksissa olleet lauluraidat.
Paikalle saapuu voimakaksikko, jonka tarkoitus on joko nostaa peukku ylös tai työntää se..suuhun.
Luulen että tästä tulee kaikkien aikojen haastavin joikusessio, sillä en edes osaa kaikkia omia biisejäni vielä, ja muutenki joutuu venymään tavallista korkeampiin sävelsfääreihin.
Mutta kiva sähköinen huppari niskaan ja kirkkaita värejä päästä varpaisiin.
Discopallot heilumaan, niin siitä se lähtee.
Vapise Depeche Mode ja Pet Shop Boys!!!
Nyt tarjoamaan vaimolle rakkautta kuuman pannun kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti