I found my Blog again... Dirty secrets from multiple mind ( Rivoja riekkumisia monimutkaisesta mielestä)

Hellou

Yhtäkkiä selatessani Facebookissa artistisivuani ja sen vanhoja uutisia, löysin omat tyydyttämättömät rasvahapuiluni internetin sekavasta ja informaatio ähkyn täyttämästä maailmasta.
Mitä minulle kuuluu? Eikä kysyjänä ole Freeman tällä kertaa.

Sanotaanko näin, että muistijäljet ajoivat minut etsimään hyväntuulista kappaletta, jonka olin kuullut useammassa yhteydessä, mutta en kuitenkaan ollut koskaan vaivautunut selvittämään kappaleen nimeä/esittäjää,  sinuustuubin valtavasta videoaallokosta.
Hakusanoina "ei niin mitään hajua" ja muistissa, "vanhalta kuulostava kappale jossa on brasseja".
No löytyihän se. Pharrelin Happy. Ja ehkä sen biisin fiilis kuvastaa tämän hetkisiä fiiliksiäni myös.

Ihan hyvin menee vaikkei minusta vieläkään ole tullut Seiskan kansikuvajuoppoa, eikä kadulla minua tunnista muuta kuin lapset joita olen työkseni hoitanut päiväkodissa, tosin hekin lakkaavat tervehtimästä siirtyessään koulutielle, ja ehkä se on ihan ymmärrettävää.
Oishan se vitun noloa, jos tällainen pipolla ja azizhuivilla varustettu lähiösheefferi osoittautuisi entiseksi tarhasedäksi.
No ei vais.. kyllä mulla on ihan suhteet siihenkin maailmaan kunnossa ja kaikki ovat olleet ihan tyytyväisiä..etenkin äidit.

Keski-Euroopassa on pieni tai no pieni ja pieni, mutta ainakin pippurinen ARTo fanikunta, ja he tietävät minusta kaiken.
En ole enää turvassa vaan minun on kadottava Siperiaan. Kirottua!!!
Saa nähdä tuleeko tästä isompikin juttu, ei voi tietää.

Musaa tehdään niin itselle kuin vähän muillekin.
Terapeuttista.
Olen nykyään ikään kuin vapaataiteilija ja se tarkoittaa sitä, että lapset aamulla tarhaan, takaisin nukkumaan, lisää kahvia, biisintekoa tai televisiokuvauksia. Tupakkia ja taas kahvia.
Yritän kovasti löytää itselleni tyytyväisen olotilan, missä en ole stressaantunut umpipipo, vaan hyväntuulinen ja tasapainoinen ihminen joka peukuttaa kaikkia ja rakastaa paskaakin, koska se nyt vaan on nykypäivänä tapana.

Joudut samantien tilille jos et diggaa jostain ja sanot sen julkisesti.
Se on pallit puristimeen ja ikuinen kadotus!!

Olkaa siis aina ihquja ja digatkaa kaikesta! Sillä tavoin saa seksiä, some-näkyvyyttä ja Shampanjaa!!

3:45 minuuttia

Isä , Poika ja Hyvä henki promokuvauksissa
 

Lokakuu saapui ja ilmat päättivät julmeta.
Idols oli ja meni, mutta siitä jäi kaikinpuolin pehmeä maku.
Näkyvyyttä tuli ja se on aina ookoo tällä valitsemallani tiellä.
Aina voi spekuloida biisivalintaa, pukeutumista, yms...
mutta jossittelu ei ole koskaan johtanut muuta kuin
turhauttavaan säälillämarinointiin ja semmoinen skandinaavinen väkipakolla painittava mielen junttaaminen ei minua kiinnosta.

Tein sen mitä tein, annoin kaikkeni ja se on sillä siveysvyö.

Nyt ollaan taas bootsinkärjet uutta kohti menossa, ja mikään ei vituta , paitsi syksyinen väsymys. Ihan sama miten paljon nukkuu, ni silti ei riitä. On aina yhtä ryysyt poskella ja silmät särjellään.

Biisi.
Tuo salainen Biisi X, joka lähti kokeilemaan potentiaaliaan UMK 2014 kilpailuun.
Siitä tuli loistava, näin demoksi, eli toisinsanoen, sitä ei juuri demoksi tunnista.
"Roudassa" oli ainutkertainen katsaus siihen, mitä nauhalle voi tarttua kun repäisee poplarin levälleen ja antaa tulla sen enempää häpeilemättä. Se oli kuin raikas irtiotto siitä normi artistiminästä. Kuin syrjähyppy tutulta lenkkipolulta vieraille poluille.

Nyt ollaan aivan eri tunnelmissa.
Taiteellisena tuottajana toiminut Vili Ollila näki varmaankin mieleni sopukoihin luodessaan kappaleelleni sydämen.
Biisi hengittää sanojensa lailla. Se on kuin elokuva, jossa käsikirjoitus kohdillaan.
Se alkaa , se johdattelee, se sisältää twistejä,  se on tarinaltaan syvällinen.
Koskettaa. Saa löytämään uusia näkökulmia.  Yllättää vielä ensimmäisen kerran jälkeenkin.
Se on vaihtoehtoista mutta kuitenkin myös mieleenjäävää hittimateriaalia.

Uskon kappaleeseen. Ja se on ikäänkuin koko tämän kulkemani matkan summa.

Me odotamme mitä se aiheuttaa , vai aiheuttaako mitään.
Me emme odota liikoja, mutta me tiedämme että olemme tehneet erinomaisen biisin.
Ja se oli ensisijainen tarkoituskin.

Jalostamaton egoisti(ko)

Kirjoitin tämän viime  vuonna, mutta on  se silti ajankohtainen.
Olen osallistumassa tänäkin vuonna ko kilpailuun ,sillä viisukärpänen ehdottelee rivoja korvaani, ja Kööpenhamina jos mikä olisi oivallinen estradi ARTon tanssinelkeille.


UMK on taas täällä.
Minä olen edelleen täällä.
Tosiasiassa en  tiedä onko minulla asiaa kyseiseen kilpailuun tänä vuonna, sillä viimevuotinen (2012) kyseenalaistaminen ja suora arvostelu kisan bugeja kohtaan, saattoi ärsyttää tiettyjä tahoja.
Mutta asiat ei kehity jos eii niitä kehitetä. Palautetta voi antaa ja pitääkin, mutta muutoksen tekee palautteen saaja, jos niikseen.
Toisaalta tässä maailmassa on ihan tarpeeksi mattoon pokkaajia, jotka eivät uskalla kyseenalaistaa mitään vaan ovat aina valmiita nuolemaan persettä molemmilta puolilta.
Olen kuitenkin lähettänyt kappaleeni ,joka on juuri ARToa artoimmillaan, edustamaan paikkaani ja osoittamaan että elossa ollaan ja sorvi laulaa.

Sama pätee musiikkiini ja kaikkeen tekemiseeni, ehkä tietynlainen suorasanaisuuteni ja hyökkäävyyteni on aiheuttanut sen että minun ja joidenkin ihmisten välille muodostuu muuri joka esittäytyy kompastelevana pikku jokelteluna ja kenkiin tuijotteluina.
Siksipä ne vahvimmat ystävyyssuhteet on luotu sellaisten ihmisten kanssa joille ei tarvitse esittää mitään tai sanotaanko ,ne jotka eivät esitä mitään ja omaavat omia vahvoja mielipiteitä.
Ja ne suhteet ovatkin syviä ja pitkäikäisiä, vähän kuin parisuhteet.
Eivät siis minun parit suheet.
Olen kuin jalostamaton koirarotu, jonka kanssa tulee toimeen jos hyväksyy erilaiset hullun piirteet ja ajoittaisen tahdittomuuden.
Joka rööristä pystyn suoltamaan sellaista pakinaa että minua voisi luulla oikeasti osastopotilaaksi, mutta kyllä minulla on ne hyvät hetkenikin, ja voitte olla huoleti. Älkää suotta lukitko ovianne.
Olen saanut ihan sairaat terveenpaperit.

Musiikkinikin lienee parhaimmillaan kun en yritä olla copycat, vaan roiskin paperille juuri sen mitä mielessä heijastuu. Ja kyllä parhaimmat tekstit ja biisit ovat syntyneet silloin kun päästän itsestäni ulos sensuroimattomana juuri sen mitä ajattelenkin, oli se sitten pornoa tai proosaa, runoutta tai romantiikkaa.

Minulle voi vittuilla koska kestän sen. Kestätkö sinä?

Suuren viihdejuhlan tuntua?

Syksy saa, ja minä olen saanut todistettavasti kahdesti.
Tyttäreni syntyi täsmällisesti laskettuna aikana 12.7.2013 klo 11.21.
Hyvä että isä ehti paikalle Tikkurilasta, sillä minulla oli uusin Batman peli "Arkham City" kesken.
Ja kyllähän lepakkoasussa vesirajan yläpuolella hilpeänä liidellen on paljon jännempää, kuin katsoa naisen supistelevia vatsalihasliikkeitä valmentajan huutaessa vierellä, "Kyllä se tulee ulos!"
Tuloksena on kuitenkin kolmen vuoden kakkabusiness ja ainakin 18-vuoden vaatimusten sarja, jossa hyvänmaun rajoja koetellaan kuin kepillä impeä.
Mutta luojani kiitos, tämä kaikki ponnistaminen ja uudestisynnyttäminen oli nopeammin ohi kuin osasin edes odottaa.
Kun saavuin kättärille, se oli yksi "perkele" ja siinä se sitten oli. Prinsessani.
Vaimoni oli tehnyt hyvän esilämmittelyn ja näinollen hän ampui lapsemme maailmaan kuin Jor El poikansa Clarkin.
Vau ,ooh ja iih kuului jostain sydämeni pohjalta.
Niin pieni , niin pieni, ja nyt puhutaan lapsestani, ei siinä voinut olla liikuttumatta, etenkin kun tiesi että edessä olisi satavarma känni-ilta varpajaisten varjolla.
Se on täytetty, ajattelin.
Nyt minulla on tyttö ja poika.
Isänsä näköisiä molemmat ja ehkä myös hieman minun, kaverini sanoja lainatakseni.

Rakkautta vaan, ja molemmat ovat kyllä niin tehneet vanhempansa ylpeiksi moneen kertaan.

Seuraavaksi keskustelu Herra X.n ja minun välillä

"Musta tuntuu että sä olet ollut tekemässä jotain aivan muuta, ja nyt tulet tänne niinku viimesenä chaanssina kokeilemaan onneas?."

"Öö, niin tämähän ei ole mikään mun viimeinen mahdollisuus vaan aion jatkaa musiikin tekoa sekä keikkailua, kuten olen tähänkin asti tehnyt."

"Joo, tää oliki spekulointia. Enhän mä tunne sua"

Tällainen vuoropuhelu käytiin mm Elokuun alussa, ja siinäpä onkin teille miettimistä.
Palaan tähän ehdottomasti nähtyäni lopputuloksen ko. tilanteesta.
Minulla on jälleen yleistä sanottavaa, mutta ilman sen suurempaa katkeruutta.
Harmittaa toki, mutta on mua harmittanu ennenki ja silti olen edelleen naisten keskuudessa ihan kysytty.

Menkääpä sieneen, ni palataan sitten paremmissa tripeissä aisalle.

Vastavirtaan?

Hei

Kirjoitan tänne taas pitkästä aikaa.
Olen miettinyt viime päivinä, että olenkohan minäkin yksi niistä surkeista tähtityrkyistä, jotka luulevat olevansa hyviä.
Niitä jotka menevät Pielaveden Idolssiin ja sanovat, "Äiti on kehunut minua hyväksi".
Sillä eihän kukaan lastaan aidosti rakastava sanoisi väärää valaa jälkikasvulleen?
Tai eihän kukaan todellinen ystävä sanoisi toiselle, että mene ihmeessä sulla on kaikki tähteyteen tarvittavat ainekset, jos totuus olisikin toinen?

Niinhän sitä luulisi. Mutta kai se leuto yhteiselo valheen katveessa on parempi kuin totuuspohjainen.

Niin se on tie on noussut pystyyn moneen kertaan, olen kiertänyt enemmän koelauluja ja esiintymisiä kuin perkeleen pappi kuoripoikia. Olen pannut parastani ja luonut itsestäni aina sellaisen mukavan jokamiehen unelmavävy kuvan.
Mutta ei vittu onnistu. Olen myös kokeillut toista kautta vällyjen väliin taktiikkaa, mutta ei sekään onnistu.
Tai sitten jos olen päässyt maistamaan makeaa, niin jo on kohta vedetty vittu huulien edestä pois ja sanottu, "että ei tällä kertaa".  Mutta minähän aina yritän uudestaan ja virtaa riittää, sitten kun ei enää riitä niin jälkikasvu astuu estradille tai joku halpatuontikiinalainen.

Ainoa jatkosta putoaminen, josta en ole moksiskaan, on Teatterikorkeakoulun pääsykokeet.
Olin oikeastaan jollain perverssillä tavalla helpottunutkin siitä, etten päässyt II-vaihetta pidemmälle.
Kokemus oli huikea ja kroppaa kaikin tavoin väkisinmakaava.
Huomasin jumalauta olevani kunnossa. Tämä kolmekymppinen jyystöori pärjäsi nuorten vesakkojen ja vuokkojen parissa.
Ja nyt kun tiedän mitä se on, niin voin huoletta mennä ensi vuonna uudestaan.
Olen ehkä jollain mittapuulla mitattuna vanha tuollaiseen, missä poninhäntä tytöt saavat jatkopaikat nisujaan heilutellen, mutta on minullakin mitä heiluttaa =) laitoin tuollaisen aavistuksen gayhenkisen hymiön. (gay eng= iloinen)

Mutta ei se sitten onnaa kaikilla muillakaan.
Krista , Krista, Krista, ei päässyt synnintiellään pitkälle.
Vaan joutuiko Tre Kronorin kultajuhliin maskotiksi, carry mine dick gong!!!
Kappale oli toki hilpeä ja tarttuva kuin herpes.
Se edusti kaikkea sitä europornosta ponnistavaa tamppauspoppista johon koko Neuroviisukin perustuu.
ja siksi minäkin aion taas yrittää mukaan.
Mutta ei.
Kannattaako meidän Natoonkaan liittyä jos naapurit eivät edes viisuissa jelpi.
Katainenkin on niin herkkä, että siinä ei tyttöpusut edes meitä pelasta.

Mutta sama pätee ihan kaveripiirissäkin, niitä hehkutetaan niille peukutetaa jotka jollain tasolla ovat jo lähellä julkisuutta ja joista jollain tasolla voisi jotain hyötyäkin.
Minun kohdallani on toisin.
Ihan sama minkälaisen taidetortun nauhalle äänität, niin ei tule peukkua, ei jaeta linkkejä.
Ehkä se johtuu siitäkin, että minä en ole yksi miljoonakaloista vaan silloin kun minä jostain pidän oikeasti, niin silloin minä sitä myöskin fanitan ja muille jaan/mainostan.
Olkootkin että saan varmaan egoistin ja mulkun maineen, mutta ei mulla ole tarvetta ketään peukuttaa vaan sen vuoksi, että hän nyt sattuu olemaan kaverini.
Tsemppaan kyllä frendejä ja olen kiinnostunut heidän tekemisistään, mutta mä arvostan henkkoht enemmän sitä tuotosta kuin sitä julkisuusarvoa. That's the point!!!!

Minä teen biisejä jaan niitä, jaan vaikka kymmenen päivässä, ei se ole keneltäkään  pois, ja onko sillä väliäkään..kun niitä kuuntelee äitini ja anoppini lisäksi pari hemaisevaa pörröpäätä Vantaan paratiiseista.

Ja sitten toinen juttu....
Oikeastaan liittyy myös äskeiseen.
Facebook.
Minullahan on tapana kirjoitella mitä omituisempia tilapäivityksiä ja aika usein myös saatan niissä laukoa ties mitä päättömyyksiä. Alkoholi voi esiintyä niissä Jumalan tapaisena asiana, mutta rakkaat ihmiset, ne ovat usein vain sellaisin turvan taputuksia.
Jos joku oikeesti kuvittelee että minä joka kohta olen kahden lapsen isä, työskentelen kasvatusalalla ja haen sosiaalialan koulutusohjelmaan jotta minusta tulisi rusinanaamainen kaikki etuudet kieltävä toimistonarttu, vetäisin oikeasti kännejä kotona ja lapsi siinä kaiken todistamassa, niin hohhoijaa!!!!
Kyllä minä ne minulle ihan perusoikeuksiin kuuluvat ryyppyreissuni hoidan ihan muualla.
Pari kaljaa esim lätkämatsien yhteydessä ei vielä tee minusta lastensuojeluasiakasta.
Joten pientä tulkinnan varaa voitte aina varata kun minun päivityksiäni luette.

Olen mielestäni hoitanut isän roolin ihan kiitettävin arvosanoin, ja sen kyllä ne ihmiset tietää jotka minut hyvin tuntevat.

Ja ne joiden mielestä jaan liikaa ja liian yksityiskohtaisesti nussittua tietoa tekemisistäni, niin sayonara, voit aina poistaa minut kaverilistalta.

Nyt keskityn huomisiin pääsykokeisiin jotta voin sitten taas todeta että en päässyt jatkoon koska olin sosiopaattinen ja vailla ymmärrystä.

UGH!!! Kesä tulee!!! Lapsi syntyy!!! Vittu jee!!! Studioonkin aion mennä. Olen Wolverine.

PANDEMONIUM

Tulen kotiin
                  olen ummehtunut ja ryhtini on kuin kyttyräselkäisellä kellonsoittajalla

Ovella odottavat maailmanlopun kirjeet
     
Vihoviimeinen vitutus on käsillä

                     Saan vaivoin itseni riisuttua

Haluaisin runkata
                     En jaksa
                                  peniskään ei jaksa

Kirjoitan mielummin runoja runkkaamisesta
Runkkaamisesta kun ei tule sotkua
                             eikä niin ikään joudu tilille
                                                                   sivuhistoria siitä jää
                                                                                                 mutta taide on hyväksyttävää

Istun keskelle kaaosta
                                ei tässä sekasorrossa synny kirjoitusta
Kaaoksessa
                             missä tiskit tekevät nousua barrikadeille

Vaatepinot muistuttavat maailmansodasta
                               
Jostain tunkeutuu sieraimiini kertaalleen syödyn lounaan tuoksu

Ei se on vain koiran paskakasa olohuoneen matolla
                                                en vain halua myöntää

Paskasta on vaikea hallusinoida
                                                  Haju herättää todellisuuteen

Etsin tahrantappo ainetta
                                     Kun ovikello soi

Ei voi
Ei nyt
Kaikki kesken
kuten koko elämä

Avaan oven
                  Huumesilmäinen nainen haluaa kertoa Jeesuksesta

Minä haluan kysyä:

Olisko Jeesus muuttanut kaatopaikkani palatsiksi?
Homeiset leivät aurajuustoiksi?
Paskakasan  Sacheriksi?

Nainen on kuin uskonsa uudelleen löytänyt
Hämillään ja itkuun purskahtamaisillaan

Hän poistuu
Suljen oven

Käännyn
Ja taas uudestaan todellisuuden edessä näännyn

Featuring Myself

Syksy sykkii sielussani, soluissani ja sanoissani.

Kesä meni.
Biisejä tuli.
Keikkoja tehtiin Häätäjien kanssa.
Tupakkaa paloi.
Viinaa kohtuullisesti.
Palasin tänne, sydän tulvillaan hyvää.

Biisi lähti UMK.n kakkoskaudelle.
Siitä tykätään, jos siitä tykätään.
Ääni lähti VOF karsintoihin.
Samat sanat siitä.
Ensi viikolla on lupa toivoa,
mutta ei odottaa liikoja.

Nyt on taas luovakausi.
Luulin jo hetken että ainoa asia mikä minua kiinnostaa , on ampua omaan hanskaansa.
Vaimostani tuli artenomi.
Olen ylpeä hänestä.
Olen ylpeä neljästä avioliittovuodesta, joiden aikana en ole tyrinyt kuin vähän.
Olen ylpeä pojastani, joka kehittyy nopeammin kuin osasi odottaa.
Olen ylpeä koirastani, joka rakastaa selvästi meitä.
Olen ylpeä bilebändistäni, joka jaksaa ja jaksaa vaan.

Olen pettynyt kolmeenkymmeneen, jonka saavutettua ei tullutkaan kaamos.
Juhlin ihan taidokkaasti ja ammattitaidolla ryypäten, seuraava aamu oli ihan yhtä juustoinen kuin muutkin kohmelon marinoimat aamut.

Nyt tuntuu että olen "homosti" pirteämpi ja että edessä on elämäni kolmiovoileipä, yllätystäytteillä.
Kävin Salatuissa elämissä viuhahtamassa.
Voipi olla että saan lisää saippuaa palkeiden väliin tulevaisuudessa.

Nyt nätisti kontilleen ja odottamaan.
Tämä blogi kirjoitettiin täysin selvänä ja selvinpäin.

p.s Olen alkanut kasvattaa lihaksia. Ranteeni on jo paksumpi kuin kuukausi sitten.

Kullan ja kurjuuden maa

Kohta Kolmekymmentä

Otsikko on enemmän kuin totta,  näinä vähiin  käyvinä päivinä, jotka sysäävät helpon oloista lapsuutta koko ajan vain kauemmaksi ja kauemmaksi.
Lapsena oli kaikki niin yksinkertaista, kun kiukutti niin kiukutti, ja kun oli hauskaa niin oli helvetin hauskaa.
Rakkaus jos sellaisesta pystyi vielä poikasena puhumaan, oli sekin yksinkertaista, ollaan tai ei olla.
Vielä voi olla jäljellä ihan miten monta elämänpäivää tahansa, ja näinollen en tahdo edes alkaa määrittelemään missä kohtaa elämääni olen.
Sen verran uskallan jaotella, että leikki-aika on ohitse ja nyt pelataan tosissaan.
Helposti sitä sukii itseään siitä, miten vielä ei ole saanut aikaan mitään,  miten muut sitä ja muut tätä.
Toisaalta joku vanhempi aina muistuttaa tai puoliso, kuinka minä olen ehtinyt vaikka mitä.

Kesäloma. Tuo aika jonka toivoisi olevan kuin munalikööri jääkaapissa, joka ei kulu millään.
Useimmiten se on kuitenkin kuin kuohuviini, joka poksahtaa auki, kuohuu hetken ja onkin sitten juotu.

Minulla on nyt viisi uutta äänitettyä laulua.
Kohta minulla on kuusi.

Sami Baldaufin kanssa tehtiin juurikin se mitä piti, ja nyt sitten ihmetellään kassit tyhjänä, että mitäpä sitten?
Meillä olisi vielä paljon kuhinaa verkkoihin, jos vain mahdollisuus aukeaisi.

Tänään menen nauhoittamaan lauluraitoja toisenlaiseen lauluuni.
Hyvin luomuinen ja pelkistetty, kauniskin , "Kullan ja kurjuuden maa".
Tuotannosta vastaa Joni Masko, jonka ilmaantuminen tämän kehäruuhkaisen maailmani keskelle oli jotenkin helvetin ilahduttava hetki.
Meillä menee tuulet aika lailla samaan suuntaan, ja luulenpa että tässä voi olla yhteistyön taimen, joka kasvaessaan voi tuoda hyvää satoa.

Tässä se vaikeus piileekin, kun mieli pyörittää genrejä häpeilemättä, ja erilaiset musiikinlajit rakastelevat toisiaan intohimoisesti.

UMK. Viime vuonna ei mennyt kuten Strömsössä.
Osallistuakko vai ei?  Se jääköön arvoitukseksi.

Hyvää sateenkaaren väreillä maalattua viikkoa.
Siinä teille hittiä.
KAAPITON - ARTo

Kesäkolli Kurnaa!!!!

Hyvää Kesän alkua kaikille teille jotka tahtomattaan tai tahtoen lukevat tätä hikistä blogiani, joka vie yöunet useammin kuin seksinnälkäinen naapuripuuma.

Olen iloinen kuin heppi hekuman huipulla.
Olen tänään kuullut kaksi kappalettani ns valmiina, ja kyllä ne toimivat.
Tosin täytyy varoituksen sanana sanoa, että vaikka kyseessä on niin kutsutta MTV poppia, ei nämä biisit ole sellaisia kerralla tajuntaan pieraisevia pläjäyksiä. Eli hieman pitää nähdä vaivaa ja antaa musiikin kaivautua hitaasti mutta kiihkeästi sielun sopukoihin.

Saas nähdä mitä kansa tykkää, mutta toivotaan että muutkin kuin minä ja poikani ovat innoissaan ja saavat lanteisiinsa liikettä.

Rakastelkaa toisianne.

ARTo - Kullan ja kurjuuden maa (video)

Kahdenlaisia biisejä

Hyvät kanssakävijät ja satunnaiset iskijät. Olen nyt siinä tilanteessa, että kahdesta kappaleesta puuttuu laulut, ja olemme lähempänä totuutta kuin uskoisikaan.

Lauluja on äänitetty Äänivallila studiolla, ja meininki on ollut hyvin leppoisa.

Apusykettä olen saanut PMMP.n soittoniekoilta ja olen siitä erittäin kiitollinen.

Nämä neljä uutta plus "Roudassa"-biisin uudellen versiointi ovat menoltaan ja meiningiltään lähiödiscon sekä pintapopin sekasikiävää korvamatoilua.

Teatraalisuus yhdistettynä asiallisen vakavaan tulkintaan kuorrutettuna bilehileillä, lienee se mikä kuvasraa tätä kokonaisuutta.

Otsikko tälle kirjoitukselle viittaa siihen, että vastapainoksi tälle kaikelle, olen tehnyt kotona toisenlaisia demoja, joissa on enemmän maanläheisempi ja kansanomaisempi meininki.

Eikä siinä mitään, jopa nuo kotidemot ovat saaneet oikeita ihmisiä kiinnostumaan.

Kausi tuntuisi olevan hyvin antavainen, ja biisejä syntyy kuten tekstejäkin. Tänään ennen lähtöä studiolle iski oikea biisikärppänen, ja en vain voinut lähteä ennenkuin teksti oli valmis ja instrumentaalirunko hahmoteltuna.

Nyt on hyvä fiilis ja lomaviikko päällänsä.

Ei enää kauaa, ja lahjasäkit avautuvat.

Yötutka

Aloitin vuonna 2007 näiden omien taitojeni kehittämisen biisientekemisessä.
Olin lapsenuskossani sitä mieltä, että minä tein jotain todella massasta poikkeavaa ja erilaista.
Ensimmäinen ep.ni "Kaukainen" oli tietenkin sellainen, ettei sitä voinut mikään levy-yhtiö ohittaa.
Tosiasia on etten ole ollenkaan varma, kuinka moni sitä on edes kuullut, mutta ehkäpä hyvä niin.
Se on itsenäisenä piensoittona intohimoinen ja aika "massiivinen" rock/pop-pläjäys, jos miettii näin ensimmäiseksi demoksi mitä koskaan olen tehnyt.

Toinen ep oli sitten jo riisutumpi, ja ehkä kokeilevampi, silti tylsempi näin jälkikäteen.

Tekstit niin ekassa kuin tokassa, olivat tunnelmallisia, runollisia, vaikeaselitteisempiä.
Pyrin jotenkin tuomaan sen oman sisäisen herkkyyden ja runosielun esille.
Varmaan se tulikin ja materiaali ainaki antoi ymmärtää, etten ihan vaatimattomasti ole liikkeelle lähtenyt.
Mutta siinäpä se kompastuskivi varmaan olikin.
Ja toisaalta, yritin olla jotenkin ihailemieni artistien kanssa samassa veneessä musiikillisesti.

Oikeastaan "Roudassa" biisi runkkasi minusta loputkin idolieni rippeet, ja sai minut tajuamaan sen seikan,
että vaikka otan itseni vakavasti, niin voin silti myös nauraa itselleni.
Voin olla myös musiikissani sitä ,mitä minä olen muutenkin.
Eli yksi suuri pervertisromantikko. =) hymiö tohon, vaikka se onkin kirjallisesti kuten koko bloginikin silkkaa Folke Westia.

Niin siis, tämä kyseinen Gefroren biisi oli oikeastaan ensimmäinen kappale tekstiltään, tunnelmaltaan ja meiningiltään, josta voin sanoa, että tämä on minua!

Huomasin edesmenneissä laulusessio nro I.ssä , että yritin vieläkin laulaa sillä tavalla kauniisti ja iskelmäprinssimäisesti.
Vaikka oikeasti luonteeni on olla teatraalinen, iloinen, hurttinen, keskipisteinen, pohdiskeleva ja kaksimielinen.
Kaikesta nelikymppisen miehen keskustelutaidoista huolimatta, sekä sydämmelisyydestä huolimatta, minun puheissani on aina ollut sellainen koukutteleva ja piilovitsaileva myös sarkasmiin taipuva klangi.
Otan vakavat asiat vakavasti, mutta haluan jotenkin aina vähän rikkoa jäätä.
Onneksi paikalla oli ihmisiä, jotka osasivat tarttua oikeisiin asioihin, ja opettivat siinä samalla myös suomenkielen perusasioita.

Näissä uusissa kappaleissa joista yksi on muuten (katso otsikko), niissä on sellaista tiettyä tragikomiikkaa, pohtimista, ironiaa, kaksimielisyyttä ,ja kuitenkaan kyse ei ole huumorimusiikista.

Mä mietin eilen minkälainen mun outlook olisi.

Se voisi olla sekoitus vintagea, värejä, rokkia sekä röyhelöä.
Grunge kohtaa Pintaliidon...kyllä se löytyy sieltä.

Olen Tikkurilan Koff Daddy , eli ARTo RAKKAUSSON!!

Mikä pääasia, tämän aamuheijarin lailla poukkoilevan tekstin takana on, että minusta tuntuu hyvältä näiden biisien kanssa.
Ja uskallan sanoa, olen sanonut ennenkin, mutta nyt kautta kivesten ja eukon kannon, tästä tulee ehdottomasti paras ep. mitä olen koskaan tehnyt.

Ja siitä suuri kiitos kuuluu jo tässä vaiheessa Samille, joka ohjaa minua vesillä silloinkin, kun aironi ovat pudonneet ja tulppa on liian syvällä persiissä.

Tämä oli ehkä huonoin blogini ikinä, ja huomenna jo kiroan sitä ,miten olen huijannut niin itseäni kuin muitakin.

Nyt Kevät saa, ehkä minäkin, Antakaa Auringon tulla, ja jos rakkaus iskee kolahtaa, niin rotsi auki ja vastaanottamaan.

Rakkaudella ,ARTo

Helvetica!!!

Ei, otsikko ei viittaa Metallican Suomivierailuun, vaikka voisi niin luulla.
Se ei myöskään ole raivostumisen määre.
Se on fontti jota nyt käytän, ja tuon kyseisen fontin nimi sopi tähän kuin ledivalo mulkun päähän.


Seuraa mainospuhe: "Mä meen pilkkiii kurahousuissani,  kylmä vesi joka läikehtii, 
pienestä koukusta hauki jo nappas, mua onnistii
Mä meen pilkkii kurahousuissani, kaupan nimi on iTunesi
sama biisi myynnissä siellä, osta omaksii"


Juu.
Roudassa siis saatavana nyt joka kotiin ja asuntomarkkinoihin.
Kun sitä toivottiin, tai äitini toivoi, mutta mitäpä sen väliä.


Maanantaina menen maukumaan lopultakin ne kauan kadoksissa olleet lauluraidat.
Paikalle saapuu voimakaksikko, jonka tarkoitus on joko nostaa peukku ylös tai työntää se..suuhun.
Luulen että tästä tulee kaikkien aikojen haastavin joikusessio, sillä en  edes osaa kaikkia omia biisejäni vielä, ja muutenki joutuu venymään tavallista korkeampiin sävelsfääreihin.


Mutta kiva sähköinen huppari niskaan ja kirkkaita värejä päästä varpaisiin.
Discopallot heilumaan, niin siitä se lähtee.


Vapise Depeche Mode ja Pet Shop Boys!!!


Nyt tarjoamaan vaimolle rakkautta kuuman pannun kera.

Lumien keskellä

Tervehdys te kaikki kaksi blogini harrasta seuraajaa.

Kevät on tuloillaan, niin myös minä.
Olen puhkemassa todelliseen talirauhaskukkaan, mutta ennen terälehtieni levittämistä,
yritän selviytyä tästä ikuisuudelta tuntuvasta mielenkaamoksesta.

Aika näköjään joka vuotinen juttu, että pää on tukossa ja paperille  (näytölle) ei synny muuta kuin Äiti Teresan rukoussanat, juuri ennen sitä hetkeä kun Paavi paukutti häntä herran haltuun.
Olen ottanut sen esiin monta kertaa, ja todennut monesti, ettei minulta tule mitään.
Vedänkin usein piuhan irti ja luovutan.

Mutta onko minulla hätää loppujenlopuksi?
Ei ole.
Minulla on viisi liperiin liimautuvaa rallia, joihin pitäisi mennä oksentamaan kelvolliset joikuilut.
Ja sen aionkin tehdä, nyt kun olen selviytynyt tästä kansakunnan vitsauksesta nimeltä Influenssa, joka pahimmillaan sai minut pelkäämään tosissaan , kun en enää pystynyt tuntemaan...peukaloitani.

Nyt aion mennä ottamaan kupin kahvia murheeseen,
ihastelkaa te vaikka tuota hävyttömän lyhyttä pätkää tuossa alla, ja kyseessä ei ole se mitä te heti ajattelitte..

ai niin.
ONNEA PERNILLA!!! p.s Minä en muuta teekkään kun niitä plagiaatteja, joten pois murhe =)

Glitteridiskoa ja Aktivistihumppaa

Muistin juuri täysistunnolla ollessani, että mullahan on tämä elintenhuovutusblogi, virtuaalinen  testamenttini, koska mitään omaisuuttahan minulla ei ole, tai jos onkin, niin minun lähdettyäni osuuttaan tulee vaatimaan ainakin Japanin matkamuisto Hiro Varvi.

Mitäpä kuuluu minulle?
Pettymyksen pölyt on tumputettu pois, ja harteilla lepää vihtahousun viileästi virnuileva viineri.
Musiikki on saanut minusta yliotteen, eikä minusta ole enää muuhun kuin pitämään vibraattoria pystyssä.
Olen paritellut hittitehtaani tuon kyltymättömän Rolandin sellaiseen kuntoon, että kun painan C.tä, niin kaikki koskettimet menevät alas, ja näin ollen kaikki biisit ovat tuhannen ja yhden soinnun turinoita.

Inspiraatio on siis ollut kylässä ,eikä viinakaan ole mennyt mitenkään hirveästi.
Olen tehnyt hävyttömiä demoja, joista tohtori A sekä tohtori B juonivat maistuvia kokonaisuuksia.
Nyt demoissani kuuluu selkeämmin sen suunta, mitä haluan, kun aiemmin kaikki biisit kuulostivat Spinal Cuntdownilta.

Palaan levy-yhtiöiden setien luokse kassit täynnä ikimuistoisia musiikkielämyksiä.

Tällä hetkellä on oikein mukavaa, ja nautin suunnattomasti isyydestä sekä aviomieheydestä.
Poikani hokee. "Kaikki pussissa, Roudassa ja Saatana"
Tänään tosin hän huomasi että isi on "ihana kulta".

Sulin hänen suloisuuteensa, kuten sulaa nahkaroomalainen iloluontoisen purkauksen alla.

Pakkanen panee muuten aika pahasti ja tällä hetkellä en ole varma kummalla puolella persettäni olen.

Rakkautta ja rakovalkeita

-ARTo

Uuden Musiikin Farssi

Kirjoitan tämän siksi, että moni ihminen on kokenut tulleensa petetyksi Uuden Musiikin Kilapilun tiimoilta.
En kirjoita siksi, että olisin suunnattoman pettynyt, tottakai harmittaa, ottaen huomioon kappaleeni suosion.

Lokakuussa minulle soitettiin , ja iloisesti vähän ehkä kielletysti ilmoitettiin minun olevan jatkossa.
Soiton tehnyt henkilö kehui biisiä ja kertoi miten raati oli tosissaan diggaillut, ja sehän on nähtävissä myös siinä clipissä, joka julkaistiin.
Kävin parin tunnin inserttikuvauksissa, kuten moni muukin, ja se video editointeineen oli nähtävissä Uuden musiikin kilpailun avausjaksossa.

Kappale tuli muiden 39 tavoin julki 31.10, ja siitä tuli hetkessä fanisuosikki.
Minulle kerrottiin pressissä ,että kappaleesta voi tulla nettihitti.
Silloin olisi pitänyt kellojen soida, ja viimeistään siinä vaiheessa kun eräs YLEn henkilö, kertoi minulle villikorttiehdokkaasta, joka otettaisiin niiden top12 lisäksi.
Tämä tieto tuli minulle jo Marraskuussa.
Henkilö kehoitti minua promoamaan aktiivisesti ja hakemaan nettinäkyvyyttä.
Miksi?

Samaan aikaan alkoi UMK.n nettisivuille ilmestyä anonyymeja kommentteja, joissa ihmiset väittivät YLEn kusettavan kilpailijoita, ja että Top12 olisi jo valittu.
Meille annettujen infojen mukaan tämän piti tapahtua vasta Tammikuussa, jonka jälkeen ne 12 valittua hioisivat radiosoittoversiot.
Tiedustelin asiaa YLEltä, ja minulle kerrottiin että tuotantoaikatauluja on muutettu.
Joopajoo.

Ihmettelin myös sitä, miten kaikki ehtisivät studioon jso radiosoitto alkaa kerran Tammikuussa.

Eilisestä ohjelmasta se paljastui.
Tuomarit kokoontuivat todennäköisesti hyvin pian sen top40 julkistamisen jälkeen, tai voi olla että he tekivät päätöksen samalla kertaa.
Mistä näin päättelen, no niistä kaikista kirjoituksista YLEn UMK sivustolla , ja siitä että ulkona oli syksy kun näytettiin tuomareiden työskentelyä.
Muille ihmisille sen sijaan on annettu käsitys, jonka mukaan päätös tehtäisiin avausjaksossa.

Ihmeellinen asia oli myös minun kohdallani, jossa jatkoonpääsy evättiin kommentein "ARTo pärjää varmaan ilman tätä kisaakin, ja miksei me voitais laittaa ARToa jatkoon rikastuttamaan kilpailua"

Kansa kävi tykkäämässä biisistä ja sillä ei ollut mitään merkitystä.
Jatkossa nähtiin jo jalansijaa saaneita artisteja.
Kansa kokee varmasti tulleensa petetyiksi kun paljon fanitusta saaneista artisteista oli valittu mukaan ainoastaan Jarin Taikakeppi.

Ensi kerralla YLE voisi lyhentää tuota fanitusaikaa, tai jättää kokonaan tykkäysnappulat ja barometrit pois. Eli biisit olisivat vain kuunneltavina, tällöin tuomaripäätöksiä ei voisi kritisoida, ja he saisivat perustella valintojaan omin sanoin.
Ja ehkä nämä kaksi asiaa voisivat olla erillään ,UMK ja Euroviisut.

Minä olen kiitollinen kaikesta saamastani huomiosta ja niistä jotka löysivät musiikkini pariin.
UMK on tuonut paljon hyvää, mutta olisi voinut tuoda enemmänkin.
Jatkan tästä eteenpäin toiveikkaana, ja ajatukset uusissa biiseissä.

Tämä oli pienimuotoinen avaus asiaan joka varmasti monen sai hämilleen.

Blogia kirjoitan jatkossakin.

ARTo

Alkiot

Olen saanut lisää väriä demojen tekoon, ja näin ollen myös pystyn tuomaan visiotani herkemmin esille, kun tuottajalle/senseilleni niitä esittelen.
Pianodemoissa on se huono puoli että joutuu aina selittämään kaiken.
Nyt ei tarvitse selittää niin paljoa, vaan paljon kuulee jo ensimmäisestä versiosta.
Tässä pieni maistiainen siitä mitä on tuloillaan........
Herkkää tunnelmointia discokolinan välissä =) jaksaa sitten taas jorata

Uusi veisuja varrelta virtsan.

Kirjoitanpa nyt tänne, kun viimeisestä kerrasta on tovi vierähtänyt aikaa, kuten myös on vierähtänyt viimeisestä kerrasta.
Talvi sai lopulta ja minä en, ainakaan vielä.
"Roudassa" herätti vietnamilaisen ladyboypalvelun mielenkiinnon ja nyt kappale soikin aina bisneksiä hierottaessa taustalla.
Kävin ihan **** ********a asti istumassa ja kertomassa, että minkälaisia mielenkiinnonkohteita minulla loppujenlopuksi on. Ehdotin että nauhoittaisimme ähellystekniikan äänimaisemia, mutta se ei ollut ihan kavereilla mielessä.
Mukavaa kun biisi on tehnyt tehtävänsä, ja muutkin kuin munahaukat levittelevät siipiään sen tahdissa.
Tulemme päivittämään tämän kipaleen, joko hyvin pian tai sitten vähän myöhemmin.

"Roudassa" on loppujenlopuksi juuri siihen suuntaan kumartava kappale, mitä haluan tehdä.
Sen sanoituksellinen tyyli on sellaista koukukasta ja vapaamielisen vakavasti otettavaa.
Vaikka kuhnutttajista ja pölyttäjistä puhutaankin, niin kaikki kikkelikevennykset on naamioituna kielikuvin.
Melodiat tarttuvat, ja ne koukut jotka ovat sovituksissa aukeavat vähitellen.
En halua olla avoin grilli vaan salaisuuksia täynnä oleva foliomakkara.

Loppujen lopuksi on aina puhe siitä, mistä on puute. Tällä hetkellä on pula hengähdystauosta, ja kuinka ollakaan ensi viikko on vapaa viikko. Aion katsoa Emmerdalen kaikki kaudet ja hakata hankeen aina kun näen lampaan.
Valaita tuskin näkyy, vaikka Whalesissa ollaankin.

Ensi viikon pyhitän sille, että teen biisien rakenteet valmiiksi jotka aion tämän dillekarkkibiisin seuraksi tehdä.
Avoimesti kaapin perukoilta tulen laulamaan sellaisistakin aiheista kuin "Salarappu" , "Globaalinen Darra", "Egocentrinen naisten liimaaja", ja nämä siis työnimiä.
Lähdetään siitä että tällä hetkellä kaikki kuullostaa kuolanmetallilta, vapise Aleksi Valalaiho, tuo deathpoker yhtyeen tiluliluhuijari.

Aion pitää melan hohteessa kun se kerran on kuumaksi taottu.
Ensi Perjantaina tulen ulos kaikkien televisioista.
3D ARTo vetää tangatanssin ja esittelee syvänmeren kalojen sukupuolielämää aivan uudenlaisesta vinkkelistä, nimittäin Kalamarin rektumista.
Sitten nähdään miten käy!!

Ihan hirviä luomisentuska, ja odottavan aika on pitkä.
Yksi yö meni siinä, kun säkit jomottaen käänsin joitain kappaleitani englanniksi.
Yhden tunnin yöunilla töihin ja kaikki oli niin ihanaisen routaista.

Ihmiset tykkäilee kovasti vieläkin.
Hieno hommeli!!

Se on pienestä kii!

Vuosi alkoi sitten ja on jo hyvää matkaa menossa etiäpäin.
Ihan mukavia asioita tapahtuu, juuri kun meinasin muuttaa viihdemusiikoksi luostariin.

Ihan alkuun haluan kertoa, miten välillä biisi voi syntyä tuosta vaan ja suhteellisen hauskalla tavalla.
Tässä pikkumiehen 2-vuotis synttäreitä järjestellessä, tuttuun tapaani aamupalalla kauniimpaa osapuolta ärsyttäen, lauleskelin ihan hatusta hakattuja sanoja.
Sellaisella kesädiscohitti meiningillä.
Kertosäe syntyikin sitten ihan yllätävältä taholta, nimittäin vaimoni lauloi melodian ja keksi aiheenkin.
Aihe on eräs henkilö, josta ajattelin että enhän minä sellaista voi mennä, mutta sitten ajateltuani asiaa takaapäin, niin tajusin että henkilöhän on mitä loistavin biisin aihe.
Kaikkea elämässään tehnyt, päähän potkittu, mutta aina kuitenkin noussut ja haistattanut vinhakkaat kaikille anonyymeille A.Naaleille. Laulaja, stailisti, bodari...mitä lie..
Ja vaikka kappale kertoo tietystä henkilöstä, siinä on myös sanoma kaikille muillekin.
Biisissä on huumoria, mutta se ei missään nimessä irvaile vaan on pikemminkin pipon nosto ko henkilölle.

Uskokaa omaan juttuunne, antaa ihmisten huudella, pidä kiinni siitä mitä olet.
En minäkään aina muista sitä, ja siksi olenkin usein kontillani lähimetsässä.

ARTon facebooksivustolla on tehtävä jossa pitää arvata kyseinen henkilö.
Oikein vastanneet saavat Rippeet EP.n nimmarilla, koska sillä nimmarilla on arvoa, päädyin sitten pakuun ajeltavaksi tai kätilöopistolle synnytysautomaatiksi, opetuskäyttöön.

Pahinta on se  että joudun jakamaan Teostot vaimon kanssa.

Joskus tappio voi olla voitto =)