Voisiko olla niin, että jokin mitä olet aina käyttänyt luomisprosessissa on kyseisen prosessin onnistumisen kannalta henkireikä? Vai voisiko olla niin ,ettei vain ole löytänyt mukavaa työskentelytapaa muunlaisilla välineillä?
Uskon että kuitenkin jokaisella säveltäjällä on se "The Soitin", jolla on luotu sen ja sen levyn biisit, ja joka on nähnyt kaiken aina taiteilijan kimalluksesta korroosioon.
Minulla on nyt ollut piano, (jolla siis yleensä virteni viritän), työpaikallani, ja olen kotona sitten yrittänyt jäsentää näitä saatanallisia jazzsäkeitä tuollaisella Etolan syntikalla valmiiseen uskoon.
Periaatteessa joo, mutta käytännössä ei.
Tatsilla on suuri merkitys, ja soundilla myös, sen suhteen miten biisejä syntyy.
Tosin minulla on nykyään myös sellainen , laulan riffit tai koko biisirungon, tekniikka olemassa.
Mutta jos siis kosketinsoittimella aion säveltää, niin kyllä tuo minun ylväästi omilla jaloillaan seisova mustavalkoinen rakastelukumppanini on paras.
Kun sormeni vaeltavat pitkin hänen kuulaanvalkeana säteilevää hammasrivistöä, kun hänen jo korvilleni tutuksi käynyt heleä äänensä lirkuttelee sulosävelmiä, ei inspiraatio voi olla saapumatta.
Inspiraatio oli Kesällä hyvin läheinen ystävä, me kävimme pitkiä sessioita yhdessä.
Hän tuli monta kertaa minuun ,ja minä vastavuoroisesti annoin tulla koko rahan edestä.
Olin suorastaan autuaassa hurmostilassa, missä sanainen sammio ryöpsähteli rinnuksille, missä syvästi kommunikoivat melodiat leikittelivät rytminjumalien kanssa.
Inspiraatio on ystävä, joka on olemassa, mutta ei aina pyyntöni päässä.
Mielen kanssa väkisinmakaaminen ei tuota yleensä toivottavaa lopputulosta, vain hermopäät repeilevät ja paperia koristaa vittujen kavalkadi.
Otetaan siis Inspiraatio vastaan kun hän kylään tulee , ja nautitaan jokaisesta kiihkeästä hetkestä, jotka häneltä saamme.
Vuosi 2011 oli erikoinen vuosi.
Se meni nopeaan kuin ensimmäinen yhdyntä.
Tapahtui paljon asioita, hyvin positiivisia, jotka pitäisi muistaa kun seuraavan kerran turhautumisen tsunami iskee sydänkallioon, ja kun tuntuu että kukaan ei ymmärrä tätä neuletakissa vuotavaa taiteilijaa, joka repii elämäänsä lauluiksi luurankojen tanssiessa ympärillä.
Lähtökohdat ensi vuoteen ovat erittäin valoisat.
Lopetetaan kuitenkin ensin tyylikkäästi ja käydään sisäänheittämässä ykköset eräänkin kauniin golfprinsessan häissä.
Kiitoksia kaikille jotka ovat olleet, sekä tulleet.
Tästä on hyvä jatkaa matkaa.
Laupeudella
-ARTo
Täällä lauluntekijä, laulaja ARTo kertoo ajatuksiaan musiikinteosta ja elämästä yleensä. Ei siloitellun puuteroitua vaan suoraan omasta elämästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti