Maailmanlopun huominen (helvetillinen luomiskertomus)

Voisiko olla niin, että jokin mitä olet aina käyttänyt luomisprosessissa on kyseisen prosessin onnistumisen kannalta henkireikä? Vai voisiko olla niin ,ettei vain ole löytänyt mukavaa työskentelytapaa muunlaisilla välineillä?
Uskon että kuitenkin jokaisella säveltäjällä on se "The Soitin", jolla on luotu sen ja sen levyn biisit, ja joka on nähnyt kaiken aina taiteilijan kimalluksesta korroosioon.

Minulla on nyt ollut piano, (jolla siis yleensä virteni viritän), työpaikallani, ja olen kotona sitten yrittänyt jäsentää näitä saatanallisia jazzsäkeitä tuollaisella Etolan syntikalla valmiiseen uskoon.
Periaatteessa joo, mutta käytännössä ei.
Tatsilla on suuri merkitys, ja soundilla myös, sen suhteen miten biisejä syntyy.
Tosin minulla on nykyään myös sellainen , laulan riffit tai koko biisirungon, tekniikka olemassa.

Mutta jos siis kosketinsoittimella aion säveltää, niin kyllä tuo minun ylväästi omilla jaloillaan seisova mustavalkoinen rakastelukumppanini on paras.
Kun sormeni vaeltavat pitkin hänen kuulaanvalkeana säteilevää hammasrivistöä, kun hänen jo korvilleni tutuksi käynyt heleä äänensä lirkuttelee sulosävelmiä, ei inspiraatio voi olla saapumatta.

Inspiraatio oli Kesällä hyvin läheinen ystävä, me kävimme pitkiä sessioita yhdessä.
Hän tuli monta kertaa minuun ,ja minä vastavuoroisesti annoin tulla koko rahan edestä.
Olin suorastaan autuaassa hurmostilassa, missä sanainen sammio ryöpsähteli rinnuksille, missä syvästi kommunikoivat melodiat leikittelivät rytminjumalien kanssa.
Inspiraatio on ystävä, joka on olemassa, mutta ei aina pyyntöni päässä.
Mielen kanssa väkisinmakaaminen ei tuota yleensä toivottavaa lopputulosta, vain hermopäät repeilevät ja paperia koristaa vittujen kavalkadi.
Otetaan siis Inspiraatio vastaan kun hän kylään tulee , ja nautitaan jokaisesta kiihkeästä hetkestä, jotka häneltä saamme.

Vuosi 2011 oli erikoinen vuosi.
Se meni nopeaan kuin ensimmäinen yhdyntä.
Tapahtui paljon asioita, hyvin positiivisia, jotka pitäisi muistaa kun seuraavan kerran turhautumisen tsunami iskee sydänkallioon, ja kun tuntuu että kukaan ei ymmärrä tätä neuletakissa vuotavaa taiteilijaa, joka repii elämäänsä lauluiksi luurankojen tanssiessa ympärillä.

Lähtökohdat ensi vuoteen ovat erittäin valoisat.
Lopetetaan kuitenkin ensin tyylikkäästi ja käydään sisäänheittämässä ykköset eräänkin kauniin golfprinsessan häissä.

Kiitoksia kaikille jotka ovat olleet, sekä tulleet.
Tästä on hyvä jatkaa matkaa.

Laupeudella

-ARTo

MENOPAUSSI

Niin joutui Joulu jo taas taka-alalle.
Hirveä hössötys aina monta viikkoa ennen, unilääkkeet otetaan käyttöön jotta saadaan nukutuksi kaikilta lohien koristelemisilta.
Mitä ostais tolle, sille ja hälle?

Joulu oli meidän perheellä kiireetön ja rauhaisa.
Ei lähdetty sauvomaan pitkin sukulaisia, vaan oltiin kotosalla ja otettiin olemisesta kaikki irti.
Syötiin, juotiin ja nautiskeltiin.

Poika sai imurin, ja nyt meillä imuroidaan oikein tuplateholla tästä eteenpäin.
Tosin hän ajatteli imurille myös käytännöllisemmän tarkoituksen laulamalla letkun päähän.
Mikäs siinä, ainakin erilainen mikkiständi.
OBH-Nordica , ja ääni tulee ulos luonnollisen tunkkaisena.

Palasin töihin juuri sellaisena kuin voi palata, korkeasti kiinnostettuna ja täynnä kinkun hellimää hilpeyttä.
Odotan kovasti koska puhkean kukkaan tämän kaiken sydäntä särkevän mässäilyn tuloksena.

Mutta asiaan...

Uuden Musiikin Kilpailu?
Mistä sitä tietää, biisi on ainakin huomattu, ja levinnyt laajalle kuin pandelooma, tuntemattomat ihmiset tuunaavat ylistysvideoita joissa joku alppivuohen näköinen joikujentekijä voittaa koko peijaiset.

Kiitos tästä suuresta tsempistä ja uskosta.

Jäämme odottamaan jännityksellä, että ponnahtaako baromittari roudasta ulos ja ajaa biisin koristamoon.

Hyvää välitöntä välipäivien viikkoa.