Nyt on sitten itsenäisyys juhlittu ja allekirjoittaneella on ainakin paikat kipeenä kättelystä.
Tällaista käsirysyä en ole harrastanutkaan kuin sitten viime Linnanjuhlien, jotka vietettiin Skattalla...
Palataanpa todellisuuteen.
Katsoin puoli tuntia mitä erilaisimpien marenkimekkojen, vappuhuiskujen sekä pingviinien sisään marssia.
Rovion eukko se vasta kekseliäs olikin, kukapa olisi arvannut että vihainen lintu ja sika saapuvat juhliin?
Presidenttimme oli pirteä ja jaksoi kiitettävällä suoritusteholla hymyillä ja harrastaa lillatalaria.
Mies vierellä, tuo linnan pirteä gootti, mäntyniemen Tim Burton, euron Tuomioja, piti itsensä hereillä ja sai myös kätensä geimeihin mukaan.
Mutta tänä vuonna ei jaksanut kuin puolituntia, aloin säveltämään tai oikeammin koristelemaan yhtä vanhempaa biisiä joka on kiusannut minua yhtä kuumeisesti, kuin akne lukioajoilla.
Tosin olin juonut kaiken alkoholipitoisenkin, että siinäkään mielessä en olisi pystynyt enää seuraamaan kermapiirijuhlia.
Ajatelkaapa jos laskuhumala iskee kesken käsipelin, ja nekin mekot joita ihailit muuttuvat Reimatecviitoiksi.
Onneksi yhdeksältä alkoi lahjakkaiden nuorten komedia Superbad, joka sopi vallan mainiosti itsenäisyyspäivän kliimaksiin.
Mikäs sen asiattomampaa kuin myöhäisteinien varhaiskypsät seksivitsit?
On aika palata sorvin äärelle..tänään olen hyvin kiinnostunut työnteosta.
Lauantaina pistetäänkin sitten taas jalalla koriasti, ja annetaan huttujuttushown viedä.
Hyvää lopun ajan viikkoa
-arto
Täällä lauluntekijä, laulaja ARTo kertoo ajatuksiaan musiikinteosta ja elämästä yleensä. Ei siloitellun puuteroitua vaan suoraan omasta elämästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti