Hei
Kirjoitan tänne taas pitkästä aikaa.
Olen miettinyt viime päivinä, että olenkohan minäkin yksi niistä surkeista tähtityrkyistä, jotka luulevat olevansa hyviä.
Niitä jotka menevät Pielaveden Idolssiin ja sanovat, "Äiti on kehunut minua hyväksi".
Sillä eihän kukaan lastaan aidosti rakastava sanoisi väärää valaa jälkikasvulleen?
Tai eihän kukaan todellinen ystävä sanoisi toiselle, että mene ihmeessä sulla on kaikki tähteyteen tarvittavat ainekset, jos totuus olisikin toinen?
Niinhän sitä luulisi. Mutta kai se leuto yhteiselo valheen katveessa on parempi kuin totuuspohjainen.
Niin se on tie on noussut pystyyn moneen kertaan, olen kiertänyt enemmän koelauluja ja esiintymisiä kuin perkeleen pappi kuoripoikia. Olen pannut parastani ja luonut itsestäni aina sellaisen mukavan jokamiehen unelmavävy kuvan.
Mutta ei vittu onnistu. Olen myös kokeillut toista kautta vällyjen väliin taktiikkaa, mutta ei sekään onnistu.
Tai sitten jos olen päässyt maistamaan makeaa, niin jo on kohta vedetty vittu huulien edestä pois ja sanottu, "että ei tällä kertaa". Mutta minähän aina yritän uudestaan ja virtaa riittää, sitten kun ei enää riitä niin jälkikasvu astuu estradille tai joku halpatuontikiinalainen.
Ainoa jatkosta putoaminen, josta en ole moksiskaan, on Teatterikorkeakoulun pääsykokeet.
Olin oikeastaan jollain perverssillä tavalla helpottunutkin siitä, etten päässyt II-vaihetta pidemmälle.
Kokemus oli huikea ja kroppaa kaikin tavoin väkisinmakaava.
Huomasin jumalauta olevani kunnossa. Tämä kolmekymppinen jyystöori pärjäsi nuorten vesakkojen ja vuokkojen parissa.
Ja nyt kun tiedän mitä se on, niin voin huoletta mennä ensi vuonna uudestaan.
Olen ehkä jollain mittapuulla mitattuna vanha tuollaiseen, missä poninhäntä tytöt saavat jatkopaikat nisujaan heilutellen, mutta on minullakin mitä heiluttaa =) laitoin tuollaisen aavistuksen gayhenkisen hymiön. (gay eng= iloinen)
Mutta ei se sitten onnaa kaikilla muillakaan.
Krista , Krista, Krista, ei päässyt synnintiellään pitkälle.
Vaan joutuiko Tre Kronorin kultajuhliin maskotiksi, carry mine dick gong!!!
Kappale oli toki hilpeä ja tarttuva kuin herpes.
Se edusti kaikkea sitä europornosta ponnistavaa tamppauspoppista johon koko Neuroviisukin perustuu.
ja siksi minäkin aion taas yrittää mukaan.
Mutta ei.
Kannattaako meidän Natoonkaan liittyä jos naapurit eivät edes viisuissa jelpi.
Katainenkin on niin herkkä, että siinä ei tyttöpusut edes meitä pelasta.
Mutta sama pätee ihan kaveripiirissäkin, niitä hehkutetaan niille peukutetaa jotka jollain tasolla ovat jo lähellä julkisuutta ja joista jollain tasolla voisi jotain hyötyäkin.
Minun kohdallani on toisin.
Ihan sama minkälaisen taidetortun nauhalle äänität, niin ei tule peukkua, ei jaeta linkkejä.
Ehkä se johtuu siitäkin, että minä en ole yksi miljoonakaloista vaan silloin kun minä jostain pidän oikeasti, niin silloin minä sitä myöskin fanitan ja muille jaan/mainostan.
Olkootkin että saan varmaan egoistin ja mulkun maineen, mutta ei mulla ole tarvetta ketään peukuttaa vaan sen vuoksi, että hän nyt sattuu olemaan kaverini.
Tsemppaan kyllä frendejä ja olen kiinnostunut heidän tekemisistään, mutta mä arvostan henkkoht enemmän sitä tuotosta kuin sitä julkisuusarvoa. That's the point!!!!
Minä teen biisejä jaan niitä, jaan vaikka kymmenen päivässä, ei se ole keneltäkään pois, ja onko sillä väliäkään..kun niitä kuuntelee äitini ja anoppini lisäksi pari hemaisevaa pörröpäätä Vantaan paratiiseista.
Ja sitten toinen juttu....
Oikeastaan liittyy myös äskeiseen.
Facebook.
Minullahan on tapana kirjoitella mitä omituisempia tilapäivityksiä ja aika usein myös saatan niissä laukoa ties mitä päättömyyksiä. Alkoholi voi esiintyä niissä Jumalan tapaisena asiana, mutta rakkaat ihmiset, ne ovat usein vain sellaisin turvan taputuksia.
Jos joku oikeesti kuvittelee että minä joka kohta olen kahden lapsen isä, työskentelen kasvatusalalla ja haen sosiaalialan koulutusohjelmaan jotta minusta tulisi rusinanaamainen kaikki etuudet kieltävä toimistonarttu, vetäisin oikeasti kännejä kotona ja lapsi siinä kaiken todistamassa, niin hohhoijaa!!!!
Kyllä minä ne minulle ihan perusoikeuksiin kuuluvat ryyppyreissuni hoidan ihan muualla.
Pari kaljaa esim lätkämatsien yhteydessä ei vielä tee minusta lastensuojeluasiakasta.
Joten pientä tulkinnan varaa voitte aina varata kun minun päivityksiäni luette.
Olen mielestäni hoitanut isän roolin ihan kiitettävin arvosanoin, ja sen kyllä ne ihmiset tietää jotka minut hyvin tuntevat.
Ja ne joiden mielestä jaan liikaa ja liian yksityiskohtaisesti nussittua tietoa tekemisistäni, niin sayonara, voit aina poistaa minut kaverilistalta.
Nyt keskityn huomisiin pääsykokeisiin jotta voin sitten taas todeta että en päässyt jatkoon koska olin sosiopaattinen ja vailla ymmärrystä.
UGH!!! Kesä tulee!!! Lapsi syntyy!!! Vittu jee!!! Studioonkin aion mennä. Olen Wolverine.
tiistai 28. toukokuuta 2013
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
PANDEMONIUM
Tulen kotiin
olen ummehtunut ja ryhtini on kuin kyttyräselkäisellä kellonsoittajalla
Ovella odottavat maailmanlopun kirjeet
Vihoviimeinen vitutus on käsillä
Saan vaivoin itseni riisuttua
Haluaisin runkata
En jaksa
peniskään ei jaksa
Kirjoitan mielummin runoja runkkaamisesta
Runkkaamisesta kun ei tule sotkua
eikä niin ikään joudu tilille
sivuhistoria siitä jää
mutta taide on hyväksyttävää
Istun keskelle kaaosta
ei tässä sekasorrossa synny kirjoitusta
Kaaoksessa
missä tiskit tekevät nousua barrikadeille
Vaatepinot muistuttavat maailmansodasta
Jostain tunkeutuu sieraimiini kertaalleen syödyn lounaan tuoksu
Ei se on vain koiran paskakasa olohuoneen matolla
en vain halua myöntää
Paskasta on vaikea hallusinoida
Haju herättää todellisuuteen
Etsin tahrantappo ainetta
Kun ovikello soi
Ei voi
Ei nyt
Kaikki kesken
kuten koko elämä
Avaan oven
Huumesilmäinen nainen haluaa kertoa Jeesuksesta
Minä haluan kysyä:
Olisko Jeesus muuttanut kaatopaikkani palatsiksi?
Homeiset leivät aurajuustoiksi?
Paskakasan Sacheriksi?
Nainen on kuin uskonsa uudelleen löytänyt
Hämillään ja itkuun purskahtamaisillaan
Hän poistuu
Suljen oven
Käännyn
Ja taas uudestaan todellisuuden edessä näännyn
sunnuntai 16. syyskuuta 2012
Featuring Myself
Syksy sykkii sielussani, soluissani ja sanoissani.
Kesä meni.
Biisejä tuli.
Keikkoja tehtiin Häätäjien kanssa.
Tupakkaa paloi.
Viinaa kohtuullisesti.
Palasin tänne, sydän tulvillaan hyvää.
Biisi lähti UMK.n kakkoskaudelle.
Siitä tykätään, jos siitä tykätään.
Ääni lähti VOF karsintoihin.
Samat sanat siitä.
Ensi viikolla on lupa toivoa,
mutta ei odottaa liikoja.
Nyt on taas luovakausi.
Luulin jo hetken että ainoa asia mikä minua kiinnostaa , on ampua omaan hanskaansa.
Vaimostani tuli artenomi.
Olen ylpeä hänestä.
Olen ylpeä neljästä avioliittovuodesta, joiden aikana en ole tyrinyt kuin vähän.
Olen ylpeä pojastani, joka kehittyy nopeammin kuin osasi odottaa.
Olen ylpeä koirastani, joka rakastaa selvästi meitä.
Olen ylpeä bilebändistäni, joka jaksaa ja jaksaa vaan.
Olen pettynyt kolmeenkymmeneen, jonka saavutettua ei tullutkaan kaamos.
Juhlin ihan taidokkaasti ja ammattitaidolla ryypäten, seuraava aamu oli ihan yhtä juustoinen kuin muutkin kohmelon marinoimat aamut.
Nyt tuntuu että olen "homosti" pirteämpi ja että edessä on elämäni kolmiovoileipä, yllätystäytteillä.
Kävin Salatuissa elämissä viuhahtamassa.
Voipi olla että saan lisää saippuaa palkeiden väliin tulevaisuudessa.
Nyt nätisti kontilleen ja odottamaan.
Tämä blogi kirjoitettiin täysin selvänä ja selvinpäin.
p.s Olen alkanut kasvattaa lihaksia. Ranteeni on jo paksumpi kuin kuukausi sitten.
perjantai 6. heinäkuuta 2012
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Kohta Kolmekymmentä
Otsikko on enemmän kuin totta, näinä vähiin käyvinä päivinä, jotka sysäävät helpon oloista lapsuutta koko ajan vain kauemmaksi ja kauemmaksi.
Lapsena oli kaikki niin yksinkertaista, kun kiukutti niin kiukutti, ja kun oli hauskaa niin oli helvetin hauskaa.
Rakkaus jos sellaisesta pystyi vielä poikasena puhumaan, oli sekin yksinkertaista, ollaan tai ei olla.
Vielä voi olla jäljellä ihan miten monta elämänpäivää tahansa, ja näinollen en tahdo edes alkaa määrittelemään missä kohtaa elämääni olen.
Sen verran uskallan jaotella, että leikki-aika on ohitse ja nyt pelataan tosissaan.
Helposti sitä sukii itseään siitä, miten vielä ei ole saanut aikaan mitään, miten muut sitä ja muut tätä.
Toisaalta joku vanhempi aina muistuttaa tai puoliso, kuinka minä olen ehtinyt vaikka mitä.
Kesäloma. Tuo aika jonka toivoisi olevan kuin munalikööri jääkaapissa, joka ei kulu millään.
Useimmiten se on kuitenkin kuin kuohuviini, joka poksahtaa auki, kuohuu hetken ja onkin sitten juotu.
Minulla on nyt viisi uutta äänitettyä laulua.
Kohta minulla on kuusi.
Sami Baldaufin kanssa tehtiin juurikin se mitä piti, ja nyt sitten ihmetellään kassit tyhjänä, että mitäpä sitten?
Meillä olisi vielä paljon kuhinaa verkkoihin, jos vain mahdollisuus aukeaisi.
Tänään menen nauhoittamaan lauluraitoja toisenlaiseen lauluuni.
Hyvin luomuinen ja pelkistetty, kauniskin , "Kullan ja kurjuuden maa".
Tuotannosta vastaa Joni Masko, jonka ilmaantuminen tämän kehäruuhkaisen maailmani keskelle oli jotenkin helvetin ilahduttava hetki.
Meillä menee tuulet aika lailla samaan suuntaan, ja luulenpa että tässä voi olla yhteistyön taimen, joka kasvaessaan voi tuoda hyvää satoa.
Tässä se vaikeus piileekin, kun mieli pyörittää genrejä häpeilemättä, ja erilaiset musiikinlajit rakastelevat toisiaan intohimoisesti.
UMK. Viime vuonna ei mennyt kuten Strömsössä.
Osallistuakko vai ei? Se jääköön arvoitukseksi.
Hyvää sateenkaaren väreillä maalattua viikkoa.
Siinä teille hittiä.
KAAPITON - ARTo
Lapsena oli kaikki niin yksinkertaista, kun kiukutti niin kiukutti, ja kun oli hauskaa niin oli helvetin hauskaa.
Rakkaus jos sellaisesta pystyi vielä poikasena puhumaan, oli sekin yksinkertaista, ollaan tai ei olla.
Vielä voi olla jäljellä ihan miten monta elämänpäivää tahansa, ja näinollen en tahdo edes alkaa määrittelemään missä kohtaa elämääni olen.
Sen verran uskallan jaotella, että leikki-aika on ohitse ja nyt pelataan tosissaan.
Helposti sitä sukii itseään siitä, miten vielä ei ole saanut aikaan mitään, miten muut sitä ja muut tätä.
Toisaalta joku vanhempi aina muistuttaa tai puoliso, kuinka minä olen ehtinyt vaikka mitä.
Kesäloma. Tuo aika jonka toivoisi olevan kuin munalikööri jääkaapissa, joka ei kulu millään.
Useimmiten se on kuitenkin kuin kuohuviini, joka poksahtaa auki, kuohuu hetken ja onkin sitten juotu.
Minulla on nyt viisi uutta äänitettyä laulua.
Kohta minulla on kuusi.
Sami Baldaufin kanssa tehtiin juurikin se mitä piti, ja nyt sitten ihmetellään kassit tyhjänä, että mitäpä sitten?
Meillä olisi vielä paljon kuhinaa verkkoihin, jos vain mahdollisuus aukeaisi.
Tänään menen nauhoittamaan lauluraitoja toisenlaiseen lauluuni.
Hyvin luomuinen ja pelkistetty, kauniskin , "Kullan ja kurjuuden maa".
Tuotannosta vastaa Joni Masko, jonka ilmaantuminen tämän kehäruuhkaisen maailmani keskelle oli jotenkin helvetin ilahduttava hetki.
Meillä menee tuulet aika lailla samaan suuntaan, ja luulenpa että tässä voi olla yhteistyön taimen, joka kasvaessaan voi tuoda hyvää satoa.
Tässä se vaikeus piileekin, kun mieli pyörittää genrejä häpeilemättä, ja erilaiset musiikinlajit rakastelevat toisiaan intohimoisesti.
UMK. Viime vuonna ei mennyt kuten Strömsössä.
Osallistuakko vai ei? Se jääköön arvoitukseksi.
Hyvää sateenkaaren väreillä maalattua viikkoa.
Siinä teille hittiä.
KAAPITON - ARTo
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Kesäkolli Kurnaa!!!!
Hyvää Kesän alkua kaikille teille jotka tahtomattaan tai tahtoen lukevat tätä hikistä blogiani, joka vie yöunet useammin kuin seksinnälkäinen naapuripuuma.
Olen iloinen kuin heppi hekuman huipulla.
Olen tänään kuullut kaksi kappalettani ns valmiina, ja kyllä ne toimivat.
Tosin täytyy varoituksen sanana sanoa, että vaikka kyseessä on niin kutsutta MTV poppia, ei nämä biisit ole sellaisia kerralla tajuntaan pieraisevia pläjäyksiä. Eli hieman pitää nähdä vaivaa ja antaa musiikin kaivautua hitaasti mutta kiihkeästi sielun sopukoihin.
Saas nähdä mitä kansa tykkää, mutta toivotaan että muutkin kuin minä ja poikani ovat innoissaan ja saavat lanteisiinsa liikettä.
Rakastelkaa toisianne.
Olen iloinen kuin heppi hekuman huipulla.
Olen tänään kuullut kaksi kappalettani ns valmiina, ja kyllä ne toimivat.
Tosin täytyy varoituksen sanana sanoa, että vaikka kyseessä on niin kutsutta MTV poppia, ei nämä biisit ole sellaisia kerralla tajuntaan pieraisevia pläjäyksiä. Eli hieman pitää nähdä vaivaa ja antaa musiikin kaivautua hitaasti mutta kiihkeästi sielun sopukoihin.
Saas nähdä mitä kansa tykkää, mutta toivotaan että muutkin kuin minä ja poikani ovat innoissaan ja saavat lanteisiinsa liikettä.
Rakastelkaa toisianne.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
maanantai 16. huhtikuuta 2012
Kahdenlaisia biisejä
Hyvät kanssakävijät ja satunnaiset iskijät. Olen nyt siinä tilanteessa, että kahdesta kappaleesta puuttuu laulut, ja olemme lähempänä totuutta kuin uskoisikaan.
Lauluja on äänitetty Äänivallila studiolla, ja meininki on ollut hyvin leppoisa.
Apusykettä olen saanut PMMP.n soittoniekoilta ja olen siitä erittäin kiitollinen.
Nämä neljä uutta plus "Roudassa"-biisin uudellen versiointi ovat menoltaan ja meiningiltään lähiödiscon sekä pintapopin sekasikiävää korvamatoilua.
Teatraalisuus yhdistettynä asiallisen vakavaan tulkintaan kuorrutettuna bilehileillä, lienee se mikä kuvasraa tätä kokonaisuutta.
Otsikko tälle kirjoitukselle viittaa siihen, että vastapainoksi tälle kaikelle, olen tehnyt kotona toisenlaisia demoja, joissa on enemmän maanläheisempi ja kansanomaisempi meininki.
Eikä siinä mitään, jopa nuo kotidemot ovat saaneet oikeita ihmisiä kiinnostumaan.
Kausi tuntuisi olevan hyvin antavainen, ja biisejä syntyy kuten tekstejäkin. Tänään ennen lähtöä studiolle iski oikea biisikärppänen, ja en vain voinut lähteä ennenkuin teksti oli valmis ja instrumentaalirunko hahmoteltuna.
Nyt on hyvä fiilis ja lomaviikko päällänsä.
Ei enää kauaa, ja lahjasäkit avautuvat.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Yötutka
Aloitin vuonna 2007 näiden omien taitojeni kehittämisen biisientekemisessä.
Olin lapsenuskossani sitä mieltä, että minä tein jotain todella massasta poikkeavaa ja erilaista.
Ensimmäinen ep.ni "Kaukainen" oli tietenkin sellainen, ettei sitä voinut mikään levy-yhtiö ohittaa.
Tosiasia on etten ole ollenkaan varma, kuinka moni sitä on edes kuullut, mutta ehkäpä hyvä niin.
Se on itsenäisenä piensoittona intohimoinen ja aika "massiivinen" rock/pop-pläjäys, jos miettii näin ensimmäiseksi demoksi mitä koskaan olen tehnyt.
Toinen ep oli sitten jo riisutumpi, ja ehkä kokeilevampi, silti tylsempi näin jälkikäteen.
Tekstit niin ekassa kuin tokassa, olivat tunnelmallisia, runollisia, vaikeaselitteisempiä.
Pyrin jotenkin tuomaan sen oman sisäisen herkkyyden ja runosielun esille.
Varmaan se tulikin ja materiaali ainaki antoi ymmärtää, etten ihan vaatimattomasti ole liikkeelle lähtenyt.
Mutta siinäpä se kompastuskivi varmaan olikin.
Ja toisaalta, yritin olla jotenkin ihailemieni artistien kanssa samassa veneessä musiikillisesti.
Oikeastaan "Roudassa" biisi runkkasi minusta loputkin idolieni rippeet, ja sai minut tajuamaan sen seikan,
että vaikka otan itseni vakavasti, niin voin silti myös nauraa itselleni.
Voin olla myös musiikissani sitä ,mitä minä olen muutenkin.
Eli yksi suuri pervertisromantikko. =) hymiö tohon, vaikka se onkin kirjallisesti kuten koko bloginikin silkkaa Folke Westia.
Niin siis, tämä kyseinen Gefroren biisi oli oikeastaan ensimmäinen kappale tekstiltään, tunnelmaltaan ja meiningiltään, josta voin sanoa, että tämä on minua!
Huomasin edesmenneissä laulusessio nro I.ssä , että yritin vieläkin laulaa sillä tavalla kauniisti ja iskelmäprinssimäisesti.
Vaikka oikeasti luonteeni on olla teatraalinen, iloinen, hurttinen, keskipisteinen, pohdiskeleva ja kaksimielinen.
Kaikesta nelikymppisen miehen keskustelutaidoista huolimatta, sekä sydämmelisyydestä huolimatta, minun puheissani on aina ollut sellainen koukutteleva ja piilovitsaileva myös sarkasmiin taipuva klangi.
Otan vakavat asiat vakavasti, mutta haluan jotenkin aina vähän rikkoa jäätä.
Onneksi paikalla oli ihmisiä, jotka osasivat tarttua oikeisiin asioihin, ja opettivat siinä samalla myös suomenkielen perusasioita.
Näissä uusissa kappaleissa joista yksi on muuten (katso otsikko), niissä on sellaista tiettyä tragikomiikkaa, pohtimista, ironiaa, kaksimielisyyttä ,ja kuitenkaan kyse ei ole huumorimusiikista.
Mä mietin eilen minkälainen mun outlook olisi.
Se voisi olla sekoitus vintagea, värejä, rokkia sekä röyhelöä.
Grunge kohtaa Pintaliidon...kyllä se löytyy sieltä.
Olen Tikkurilan Koff Daddy , eli ARTo RAKKAUSSON!!
Mikä pääasia, tämän aamuheijarin lailla poukkoilevan tekstin takana on, että minusta tuntuu hyvältä näiden biisien kanssa.
Ja uskallan sanoa, olen sanonut ennenkin, mutta nyt kautta kivesten ja eukon kannon, tästä tulee ehdottomasti paras ep. mitä olen koskaan tehnyt.
Ja siitä suuri kiitos kuuluu jo tässä vaiheessa Samille, joka ohjaa minua vesillä silloinkin, kun aironi ovat pudonneet ja tulppa on liian syvällä persiissä.
Tämä oli ehkä huonoin blogini ikinä, ja huomenna jo kiroan sitä ,miten olen huijannut niin itseäni kuin muitakin.
Nyt Kevät saa, ehkä minäkin, Antakaa Auringon tulla, ja jos rakkaus iskee kolahtaa, niin rotsi auki ja vastaanottamaan.
Rakkaudella ,ARTo
Olin lapsenuskossani sitä mieltä, että minä tein jotain todella massasta poikkeavaa ja erilaista.
Ensimmäinen ep.ni "Kaukainen" oli tietenkin sellainen, ettei sitä voinut mikään levy-yhtiö ohittaa.
Tosiasia on etten ole ollenkaan varma, kuinka moni sitä on edes kuullut, mutta ehkäpä hyvä niin.
Se on itsenäisenä piensoittona intohimoinen ja aika "massiivinen" rock/pop-pläjäys, jos miettii näin ensimmäiseksi demoksi mitä koskaan olen tehnyt.
Toinen ep oli sitten jo riisutumpi, ja ehkä kokeilevampi, silti tylsempi näin jälkikäteen.
Tekstit niin ekassa kuin tokassa, olivat tunnelmallisia, runollisia, vaikeaselitteisempiä.
Pyrin jotenkin tuomaan sen oman sisäisen herkkyyden ja runosielun esille.
Varmaan se tulikin ja materiaali ainaki antoi ymmärtää, etten ihan vaatimattomasti ole liikkeelle lähtenyt.
Mutta siinäpä se kompastuskivi varmaan olikin.
Ja toisaalta, yritin olla jotenkin ihailemieni artistien kanssa samassa veneessä musiikillisesti.
Oikeastaan "Roudassa" biisi runkkasi minusta loputkin idolieni rippeet, ja sai minut tajuamaan sen seikan,
että vaikka otan itseni vakavasti, niin voin silti myös nauraa itselleni.
Voin olla myös musiikissani sitä ,mitä minä olen muutenkin.
Eli yksi suuri pervertisromantikko. =) hymiö tohon, vaikka se onkin kirjallisesti kuten koko bloginikin silkkaa Folke Westia.
Niin siis, tämä kyseinen Gefroren biisi oli oikeastaan ensimmäinen kappale tekstiltään, tunnelmaltaan ja meiningiltään, josta voin sanoa, että tämä on minua!
Huomasin edesmenneissä laulusessio nro I.ssä , että yritin vieläkin laulaa sillä tavalla kauniisti ja iskelmäprinssimäisesti.
Vaikka oikeasti luonteeni on olla teatraalinen, iloinen, hurttinen, keskipisteinen, pohdiskeleva ja kaksimielinen.
Kaikesta nelikymppisen miehen keskustelutaidoista huolimatta, sekä sydämmelisyydestä huolimatta, minun puheissani on aina ollut sellainen koukutteleva ja piilovitsaileva myös sarkasmiin taipuva klangi.
Otan vakavat asiat vakavasti, mutta haluan jotenkin aina vähän rikkoa jäätä.
Onneksi paikalla oli ihmisiä, jotka osasivat tarttua oikeisiin asioihin, ja opettivat siinä samalla myös suomenkielen perusasioita.
Näissä uusissa kappaleissa joista yksi on muuten (katso otsikko), niissä on sellaista tiettyä tragikomiikkaa, pohtimista, ironiaa, kaksimielisyyttä ,ja kuitenkaan kyse ei ole huumorimusiikista.
Mä mietin eilen minkälainen mun outlook olisi.
Se voisi olla sekoitus vintagea, värejä, rokkia sekä röyhelöä.
Grunge kohtaa Pintaliidon...kyllä se löytyy sieltä.
Olen Tikkurilan Koff Daddy , eli ARTo RAKKAUSSON!!
Mikä pääasia, tämän aamuheijarin lailla poukkoilevan tekstin takana on, että minusta tuntuu hyvältä näiden biisien kanssa.
Ja uskallan sanoa, olen sanonut ennenkin, mutta nyt kautta kivesten ja eukon kannon, tästä tulee ehdottomasti paras ep. mitä olen koskaan tehnyt.
Ja siitä suuri kiitos kuuluu jo tässä vaiheessa Samille, joka ohjaa minua vesillä silloinkin, kun aironi ovat pudonneet ja tulppa on liian syvällä persiissä.
Tämä oli ehkä huonoin blogini ikinä, ja huomenna jo kiroan sitä ,miten olen huijannut niin itseäni kuin muitakin.
Nyt Kevät saa, ehkä minäkin, Antakaa Auringon tulla, ja jos rakkaus iskee kolahtaa, niin rotsi auki ja vastaanottamaan.
Rakkaudella ,ARTo
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Helvetica!!!
Ei, otsikko ei viittaa Metallican Suomivierailuun, vaikka voisi niin luulla.
Se ei myöskään ole raivostumisen määre.
Se on fontti jota nyt käytän, ja tuon kyseisen fontin nimi sopi tähän kuin ledivalo mulkun päähän.
Seuraa mainospuhe: "Mä meen pilkkiii kurahousuissani, kylmä vesi joka läikehtii,
pienestä koukusta hauki jo nappas, mua onnistii
Mä meen pilkkii kurahousuissani, kaupan nimi on iTunesi
sama biisi myynnissä siellä, osta omaksii"
Juu.
Roudassa siis saatavana nyt joka kotiin ja asuntomarkkinoihin.
Kun sitä toivottiin, tai äitini toivoi, mutta mitäpä sen väliä.
Maanantaina menen maukumaan lopultakin ne kauan kadoksissa olleet lauluraidat.
Paikalle saapuu voimakaksikko, jonka tarkoitus on joko nostaa peukku ylös tai työntää se..suuhun.
Luulen että tästä tulee kaikkien aikojen haastavin joikusessio, sillä en edes osaa kaikkia omia biisejäni vielä, ja muutenki joutuu venymään tavallista korkeampiin sävelsfääreihin.
Mutta kiva sähköinen huppari niskaan ja kirkkaita värejä päästä varpaisiin.
Discopallot heilumaan, niin siitä se lähtee.
Vapise Depeche Mode ja Pet Shop Boys!!!
Nyt tarjoamaan vaimolle rakkautta kuuman pannun kera.
Se ei myöskään ole raivostumisen määre.
Se on fontti jota nyt käytän, ja tuon kyseisen fontin nimi sopi tähän kuin ledivalo mulkun päähän.
Seuraa mainospuhe: "Mä meen pilkkiii kurahousuissani, kylmä vesi joka läikehtii,
pienestä koukusta hauki jo nappas, mua onnistii
Mä meen pilkkii kurahousuissani, kaupan nimi on iTunesi
sama biisi myynnissä siellä, osta omaksii"
Juu.
Roudassa siis saatavana nyt joka kotiin ja asuntomarkkinoihin.
Kun sitä toivottiin, tai äitini toivoi, mutta mitäpä sen väliä.
Maanantaina menen maukumaan lopultakin ne kauan kadoksissa olleet lauluraidat.
Paikalle saapuu voimakaksikko, jonka tarkoitus on joko nostaa peukku ylös tai työntää se..suuhun.
Luulen että tästä tulee kaikkien aikojen haastavin joikusessio, sillä en edes osaa kaikkia omia biisejäni vielä, ja muutenki joutuu venymään tavallista korkeampiin sävelsfääreihin.
Mutta kiva sähköinen huppari niskaan ja kirkkaita värejä päästä varpaisiin.
Discopallot heilumaan, niin siitä se lähtee.
Vapise Depeche Mode ja Pet Shop Boys!!!
Nyt tarjoamaan vaimolle rakkautta kuuman pannun kera.
Tilaa:
Kommentit (Atom)


