I found my Blog again... Dirty secrets from multiple mind ( Rivoja riekkumisia monimutkaisesta mielestä)

Hellou

Yhtäkkiä selatessani Facebookissa artistisivuani ja sen vanhoja uutisia, löysin omat tyydyttämättömät rasvahapuiluni internetin sekavasta ja informaatio ähkyn täyttämästä maailmasta.
Mitä minulle kuuluu? Eikä kysyjänä ole Freeman tällä kertaa.

Sanotaanko näin, että muistijäljet ajoivat minut etsimään hyväntuulista kappaletta, jonka olin kuullut useammassa yhteydessä, mutta en kuitenkaan ollut koskaan vaivautunut selvittämään kappaleen nimeä/esittäjää,  sinuustuubin valtavasta videoaallokosta.
Hakusanoina "ei niin mitään hajua" ja muistissa, "vanhalta kuulostava kappale jossa on brasseja".
No löytyihän se. Pharrelin Happy. Ja ehkä sen biisin fiilis kuvastaa tämän hetkisiä fiiliksiäni myös.

Ihan hyvin menee vaikkei minusta vieläkään ole tullut Seiskan kansikuvajuoppoa, eikä kadulla minua tunnista muuta kuin lapset joita olen työkseni hoitanut päiväkodissa, tosin hekin lakkaavat tervehtimästä siirtyessään koulutielle, ja ehkä se on ihan ymmärrettävää.
Oishan se vitun noloa, jos tällainen pipolla ja azizhuivilla varustettu lähiösheefferi osoittautuisi entiseksi tarhasedäksi.
No ei vais.. kyllä mulla on ihan suhteet siihenkin maailmaan kunnossa ja kaikki ovat olleet ihan tyytyväisiä..etenkin äidit.

Keski-Euroopassa on pieni tai no pieni ja pieni, mutta ainakin pippurinen ARTo fanikunta, ja he tietävät minusta kaiken.
En ole enää turvassa vaan minun on kadottava Siperiaan. Kirottua!!!
Saa nähdä tuleeko tästä isompikin juttu, ei voi tietää.

Musaa tehdään niin itselle kuin vähän muillekin.
Terapeuttista.
Olen nykyään ikään kuin vapaataiteilija ja se tarkoittaa sitä, että lapset aamulla tarhaan, takaisin nukkumaan, lisää kahvia, biisintekoa tai televisiokuvauksia. Tupakkia ja taas kahvia.
Yritän kovasti löytää itselleni tyytyväisen olotilan, missä en ole stressaantunut umpipipo, vaan hyväntuulinen ja tasapainoinen ihminen joka peukuttaa kaikkia ja rakastaa paskaakin, koska se nyt vaan on nykypäivänä tapana.

Joudut samantien tilille jos et diggaa jostain ja sanot sen julkisesti.
Se on pallit puristimeen ja ikuinen kadotus!!

Olkaa siis aina ihquja ja digatkaa kaikesta! Sillä tavoin saa seksiä, some-näkyvyyttä ja Shampanjaa!!

3:45 minuuttia

Isä , Poika ja Hyvä henki promokuvauksissa
 

Lokakuu saapui ja ilmat päättivät julmeta.
Idols oli ja meni, mutta siitä jäi kaikinpuolin pehmeä maku.
Näkyvyyttä tuli ja se on aina ookoo tällä valitsemallani tiellä.
Aina voi spekuloida biisivalintaa, pukeutumista, yms...
mutta jossittelu ei ole koskaan johtanut muuta kuin
turhauttavaan säälillämarinointiin ja semmoinen skandinaavinen väkipakolla painittava mielen junttaaminen ei minua kiinnosta.

Tein sen mitä tein, annoin kaikkeni ja se on sillä siveysvyö.

Nyt ollaan taas bootsinkärjet uutta kohti menossa, ja mikään ei vituta , paitsi syksyinen väsymys. Ihan sama miten paljon nukkuu, ni silti ei riitä. On aina yhtä ryysyt poskella ja silmät särjellään.

Biisi.
Tuo salainen Biisi X, joka lähti kokeilemaan potentiaaliaan UMK 2014 kilpailuun.
Siitä tuli loistava, näin demoksi, eli toisinsanoen, sitä ei juuri demoksi tunnista.
"Roudassa" oli ainutkertainen katsaus siihen, mitä nauhalle voi tarttua kun repäisee poplarin levälleen ja antaa tulla sen enempää häpeilemättä. Se oli kuin raikas irtiotto siitä normi artistiminästä. Kuin syrjähyppy tutulta lenkkipolulta vieraille poluille.

Nyt ollaan aivan eri tunnelmissa.
Taiteellisena tuottajana toiminut Vili Ollila näki varmaankin mieleni sopukoihin luodessaan kappaleelleni sydämen.
Biisi hengittää sanojensa lailla. Se on kuin elokuva, jossa käsikirjoitus kohdillaan.
Se alkaa , se johdattelee, se sisältää twistejä,  se on tarinaltaan syvällinen.
Koskettaa. Saa löytämään uusia näkökulmia.  Yllättää vielä ensimmäisen kerran jälkeenkin.
Se on vaihtoehtoista mutta kuitenkin myös mieleenjäävää hittimateriaalia.

Uskon kappaleeseen. Ja se on ikäänkuin koko tämän kulkemani matkan summa.

Me odotamme mitä se aiheuttaa , vai aiheuttaako mitään.
Me emme odota liikoja, mutta me tiedämme että olemme tehneet erinomaisen biisin.
Ja se oli ensisijainen tarkoituskin.

Jalostamaton egoisti(ko)

Kirjoitin tämän viime  vuonna, mutta on  se silti ajankohtainen.
Olen osallistumassa tänäkin vuonna ko kilpailuun ,sillä viisukärpänen ehdottelee rivoja korvaani, ja Kööpenhamina jos mikä olisi oivallinen estradi ARTon tanssinelkeille.


UMK on taas täällä.
Minä olen edelleen täällä.
Tosiasiassa en  tiedä onko minulla asiaa kyseiseen kilpailuun tänä vuonna, sillä viimevuotinen (2012) kyseenalaistaminen ja suora arvostelu kisan bugeja kohtaan, saattoi ärsyttää tiettyjä tahoja.
Mutta asiat ei kehity jos eii niitä kehitetä. Palautetta voi antaa ja pitääkin, mutta muutoksen tekee palautteen saaja, jos niikseen.
Toisaalta tässä maailmassa on ihan tarpeeksi mattoon pokkaajia, jotka eivät uskalla kyseenalaistaa mitään vaan ovat aina valmiita nuolemaan persettä molemmilta puolilta.
Olen kuitenkin lähettänyt kappaleeni ,joka on juuri ARToa artoimmillaan, edustamaan paikkaani ja osoittamaan että elossa ollaan ja sorvi laulaa.

Sama pätee musiikkiini ja kaikkeen tekemiseeni, ehkä tietynlainen suorasanaisuuteni ja hyökkäävyyteni on aiheuttanut sen että minun ja joidenkin ihmisten välille muodostuu muuri joka esittäytyy kompastelevana pikku jokelteluna ja kenkiin tuijotteluina.
Siksipä ne vahvimmat ystävyyssuhteet on luotu sellaisten ihmisten kanssa joille ei tarvitse esittää mitään tai sanotaanko ,ne jotka eivät esitä mitään ja omaavat omia vahvoja mielipiteitä.
Ja ne suhteet ovatkin syviä ja pitkäikäisiä, vähän kuin parisuhteet.
Eivät siis minun parit suheet.
Olen kuin jalostamaton koirarotu, jonka kanssa tulee toimeen jos hyväksyy erilaiset hullun piirteet ja ajoittaisen tahdittomuuden.
Joka rööristä pystyn suoltamaan sellaista pakinaa että minua voisi luulla oikeasti osastopotilaaksi, mutta kyllä minulla on ne hyvät hetkenikin, ja voitte olla huoleti. Älkää suotta lukitko ovianne.
Olen saanut ihan sairaat terveenpaperit.

Musiikkinikin lienee parhaimmillaan kun en yritä olla copycat, vaan roiskin paperille juuri sen mitä mielessä heijastuu. Ja kyllä parhaimmat tekstit ja biisit ovat syntyneet silloin kun päästän itsestäni ulos sensuroimattomana juuri sen mitä ajattelenkin, oli se sitten pornoa tai proosaa, runoutta tai romantiikkaa.

Minulle voi vittuilla koska kestän sen. Kestätkö sinä?

Suuren viihdejuhlan tuntua?

Syksy saa, ja minä olen saanut todistettavasti kahdesti.
Tyttäreni syntyi täsmällisesti laskettuna aikana 12.7.2013 klo 11.21.
Hyvä että isä ehti paikalle Tikkurilasta, sillä minulla oli uusin Batman peli "Arkham City" kesken.
Ja kyllähän lepakkoasussa vesirajan yläpuolella hilpeänä liidellen on paljon jännempää, kuin katsoa naisen supistelevia vatsalihasliikkeitä valmentajan huutaessa vierellä, "Kyllä se tulee ulos!"
Tuloksena on kuitenkin kolmen vuoden kakkabusiness ja ainakin 18-vuoden vaatimusten sarja, jossa hyvänmaun rajoja koetellaan kuin kepillä impeä.
Mutta luojani kiitos, tämä kaikki ponnistaminen ja uudestisynnyttäminen oli nopeammin ohi kuin osasin edes odottaa.
Kun saavuin kättärille, se oli yksi "perkele" ja siinä se sitten oli. Prinsessani.
Vaimoni oli tehnyt hyvän esilämmittelyn ja näinollen hän ampui lapsemme maailmaan kuin Jor El poikansa Clarkin.
Vau ,ooh ja iih kuului jostain sydämeni pohjalta.
Niin pieni , niin pieni, ja nyt puhutaan lapsestani, ei siinä voinut olla liikuttumatta, etenkin kun tiesi että edessä olisi satavarma känni-ilta varpajaisten varjolla.
Se on täytetty, ajattelin.
Nyt minulla on tyttö ja poika.
Isänsä näköisiä molemmat ja ehkä myös hieman minun, kaverini sanoja lainatakseni.

Rakkautta vaan, ja molemmat ovat kyllä niin tehneet vanhempansa ylpeiksi moneen kertaan.

Seuraavaksi keskustelu Herra X.n ja minun välillä

"Musta tuntuu että sä olet ollut tekemässä jotain aivan muuta, ja nyt tulet tänne niinku viimesenä chaanssina kokeilemaan onneas?."

"Öö, niin tämähän ei ole mikään mun viimeinen mahdollisuus vaan aion jatkaa musiikin tekoa sekä keikkailua, kuten olen tähänkin asti tehnyt."

"Joo, tää oliki spekulointia. Enhän mä tunne sua"

Tällainen vuoropuhelu käytiin mm Elokuun alussa, ja siinäpä onkin teille miettimistä.
Palaan tähän ehdottomasti nähtyäni lopputuloksen ko. tilanteesta.
Minulla on jälleen yleistä sanottavaa, mutta ilman sen suurempaa katkeruutta.
Harmittaa toki, mutta on mua harmittanu ennenki ja silti olen edelleen naisten keskuudessa ihan kysytty.

Menkääpä sieneen, ni palataan sitten paremmissa tripeissä aisalle.

Vastavirtaan?

Hei

Kirjoitan tänne taas pitkästä aikaa.
Olen miettinyt viime päivinä, että olenkohan minäkin yksi niistä surkeista tähtityrkyistä, jotka luulevat olevansa hyviä.
Niitä jotka menevät Pielaveden Idolssiin ja sanovat, "Äiti on kehunut minua hyväksi".
Sillä eihän kukaan lastaan aidosti rakastava sanoisi väärää valaa jälkikasvulleen?
Tai eihän kukaan todellinen ystävä sanoisi toiselle, että mene ihmeessä sulla on kaikki tähteyteen tarvittavat ainekset, jos totuus olisikin toinen?

Niinhän sitä luulisi. Mutta kai se leuto yhteiselo valheen katveessa on parempi kuin totuuspohjainen.

Niin se on tie on noussut pystyyn moneen kertaan, olen kiertänyt enemmän koelauluja ja esiintymisiä kuin perkeleen pappi kuoripoikia. Olen pannut parastani ja luonut itsestäni aina sellaisen mukavan jokamiehen unelmavävy kuvan.
Mutta ei vittu onnistu. Olen myös kokeillut toista kautta vällyjen väliin taktiikkaa, mutta ei sekään onnistu.
Tai sitten jos olen päässyt maistamaan makeaa, niin jo on kohta vedetty vittu huulien edestä pois ja sanottu, "että ei tällä kertaa".  Mutta minähän aina yritän uudestaan ja virtaa riittää, sitten kun ei enää riitä niin jälkikasvu astuu estradille tai joku halpatuontikiinalainen.

Ainoa jatkosta putoaminen, josta en ole moksiskaan, on Teatterikorkeakoulun pääsykokeet.
Olin oikeastaan jollain perverssillä tavalla helpottunutkin siitä, etten päässyt II-vaihetta pidemmälle.
Kokemus oli huikea ja kroppaa kaikin tavoin väkisinmakaava.
Huomasin jumalauta olevani kunnossa. Tämä kolmekymppinen jyystöori pärjäsi nuorten vesakkojen ja vuokkojen parissa.
Ja nyt kun tiedän mitä se on, niin voin huoletta mennä ensi vuonna uudestaan.
Olen ehkä jollain mittapuulla mitattuna vanha tuollaiseen, missä poninhäntä tytöt saavat jatkopaikat nisujaan heilutellen, mutta on minullakin mitä heiluttaa =) laitoin tuollaisen aavistuksen gayhenkisen hymiön. (gay eng= iloinen)

Mutta ei se sitten onnaa kaikilla muillakaan.
Krista , Krista, Krista, ei päässyt synnintiellään pitkälle.
Vaan joutuiko Tre Kronorin kultajuhliin maskotiksi, carry mine dick gong!!!
Kappale oli toki hilpeä ja tarttuva kuin herpes.
Se edusti kaikkea sitä europornosta ponnistavaa tamppauspoppista johon koko Neuroviisukin perustuu.
ja siksi minäkin aion taas yrittää mukaan.
Mutta ei.
Kannattaako meidän Natoonkaan liittyä jos naapurit eivät edes viisuissa jelpi.
Katainenkin on niin herkkä, että siinä ei tyttöpusut edes meitä pelasta.

Mutta sama pätee ihan kaveripiirissäkin, niitä hehkutetaan niille peukutetaa jotka jollain tasolla ovat jo lähellä julkisuutta ja joista jollain tasolla voisi jotain hyötyäkin.
Minun kohdallani on toisin.
Ihan sama minkälaisen taidetortun nauhalle äänität, niin ei tule peukkua, ei jaeta linkkejä.
Ehkä se johtuu siitäkin, että minä en ole yksi miljoonakaloista vaan silloin kun minä jostain pidän oikeasti, niin silloin minä sitä myöskin fanitan ja muille jaan/mainostan.
Olkootkin että saan varmaan egoistin ja mulkun maineen, mutta ei mulla ole tarvetta ketään peukuttaa vaan sen vuoksi, että hän nyt sattuu olemaan kaverini.
Tsemppaan kyllä frendejä ja olen kiinnostunut heidän tekemisistään, mutta mä arvostan henkkoht enemmän sitä tuotosta kuin sitä julkisuusarvoa. That's the point!!!!

Minä teen biisejä jaan niitä, jaan vaikka kymmenen päivässä, ei se ole keneltäkään  pois, ja onko sillä väliäkään..kun niitä kuuntelee äitini ja anoppini lisäksi pari hemaisevaa pörröpäätä Vantaan paratiiseista.

Ja sitten toinen juttu....
Oikeastaan liittyy myös äskeiseen.
Facebook.
Minullahan on tapana kirjoitella mitä omituisempia tilapäivityksiä ja aika usein myös saatan niissä laukoa ties mitä päättömyyksiä. Alkoholi voi esiintyä niissä Jumalan tapaisena asiana, mutta rakkaat ihmiset, ne ovat usein vain sellaisin turvan taputuksia.
Jos joku oikeesti kuvittelee että minä joka kohta olen kahden lapsen isä, työskentelen kasvatusalalla ja haen sosiaalialan koulutusohjelmaan jotta minusta tulisi rusinanaamainen kaikki etuudet kieltävä toimistonarttu, vetäisin oikeasti kännejä kotona ja lapsi siinä kaiken todistamassa, niin hohhoijaa!!!!
Kyllä minä ne minulle ihan perusoikeuksiin kuuluvat ryyppyreissuni hoidan ihan muualla.
Pari kaljaa esim lätkämatsien yhteydessä ei vielä tee minusta lastensuojeluasiakasta.
Joten pientä tulkinnan varaa voitte aina varata kun minun päivityksiäni luette.

Olen mielestäni hoitanut isän roolin ihan kiitettävin arvosanoin, ja sen kyllä ne ihmiset tietää jotka minut hyvin tuntevat.

Ja ne joiden mielestä jaan liikaa ja liian yksityiskohtaisesti nussittua tietoa tekemisistäni, niin sayonara, voit aina poistaa minut kaverilistalta.

Nyt keskityn huomisiin pääsykokeisiin jotta voin sitten taas todeta että en päässyt jatkoon koska olin sosiopaattinen ja vailla ymmärrystä.

UGH!!! Kesä tulee!!! Lapsi syntyy!!! Vittu jee!!! Studioonkin aion mennä. Olen Wolverine.

PANDEMONIUM

Tulen kotiin
                  olen ummehtunut ja ryhtini on kuin kyttyräselkäisellä kellonsoittajalla

Ovella odottavat maailmanlopun kirjeet
     
Vihoviimeinen vitutus on käsillä

                     Saan vaivoin itseni riisuttua

Haluaisin runkata
                     En jaksa
                                  peniskään ei jaksa

Kirjoitan mielummin runoja runkkaamisesta
Runkkaamisesta kun ei tule sotkua
                             eikä niin ikään joudu tilille
                                                                   sivuhistoria siitä jää
                                                                                                 mutta taide on hyväksyttävää

Istun keskelle kaaosta
                                ei tässä sekasorrossa synny kirjoitusta
Kaaoksessa
                             missä tiskit tekevät nousua barrikadeille

Vaatepinot muistuttavat maailmansodasta
                               
Jostain tunkeutuu sieraimiini kertaalleen syödyn lounaan tuoksu

Ei se on vain koiran paskakasa olohuoneen matolla
                                                en vain halua myöntää

Paskasta on vaikea hallusinoida
                                                  Haju herättää todellisuuteen

Etsin tahrantappo ainetta
                                     Kun ovikello soi

Ei voi
Ei nyt
Kaikki kesken
kuten koko elämä

Avaan oven
                  Huumesilmäinen nainen haluaa kertoa Jeesuksesta

Minä haluan kysyä:

Olisko Jeesus muuttanut kaatopaikkani palatsiksi?
Homeiset leivät aurajuustoiksi?
Paskakasan  Sacheriksi?

Nainen on kuin uskonsa uudelleen löytänyt
Hämillään ja itkuun purskahtamaisillaan

Hän poistuu
Suljen oven

Käännyn
Ja taas uudestaan todellisuuden edessä näännyn

Featuring Myself

Syksy sykkii sielussani, soluissani ja sanoissani.

Kesä meni.
Biisejä tuli.
Keikkoja tehtiin Häätäjien kanssa.
Tupakkaa paloi.
Viinaa kohtuullisesti.
Palasin tänne, sydän tulvillaan hyvää.

Biisi lähti UMK.n kakkoskaudelle.
Siitä tykätään, jos siitä tykätään.
Ääni lähti VOF karsintoihin.
Samat sanat siitä.
Ensi viikolla on lupa toivoa,
mutta ei odottaa liikoja.

Nyt on taas luovakausi.
Luulin jo hetken että ainoa asia mikä minua kiinnostaa , on ampua omaan hanskaansa.
Vaimostani tuli artenomi.
Olen ylpeä hänestä.
Olen ylpeä neljästä avioliittovuodesta, joiden aikana en ole tyrinyt kuin vähän.
Olen ylpeä pojastani, joka kehittyy nopeammin kuin osasi odottaa.
Olen ylpeä koirastani, joka rakastaa selvästi meitä.
Olen ylpeä bilebändistäni, joka jaksaa ja jaksaa vaan.

Olen pettynyt kolmeenkymmeneen, jonka saavutettua ei tullutkaan kaamos.
Juhlin ihan taidokkaasti ja ammattitaidolla ryypäten, seuraava aamu oli ihan yhtä juustoinen kuin muutkin kohmelon marinoimat aamut.

Nyt tuntuu että olen "homosti" pirteämpi ja että edessä on elämäni kolmiovoileipä, yllätystäytteillä.
Kävin Salatuissa elämissä viuhahtamassa.
Voipi olla että saan lisää saippuaa palkeiden väliin tulevaisuudessa.

Nyt nätisti kontilleen ja odottamaan.
Tämä blogi kirjoitettiin täysin selvänä ja selvinpäin.

p.s Olen alkanut kasvattaa lihaksia. Ranteeni on jo paksumpi kuin kuukausi sitten.

Kullan ja kurjuuden maa

Kohta Kolmekymmentä

Otsikko on enemmän kuin totta,  näinä vähiin  käyvinä päivinä, jotka sysäävät helpon oloista lapsuutta koko ajan vain kauemmaksi ja kauemmaksi.
Lapsena oli kaikki niin yksinkertaista, kun kiukutti niin kiukutti, ja kun oli hauskaa niin oli helvetin hauskaa.
Rakkaus jos sellaisesta pystyi vielä poikasena puhumaan, oli sekin yksinkertaista, ollaan tai ei olla.
Vielä voi olla jäljellä ihan miten monta elämänpäivää tahansa, ja näinollen en tahdo edes alkaa määrittelemään missä kohtaa elämääni olen.
Sen verran uskallan jaotella, että leikki-aika on ohitse ja nyt pelataan tosissaan.
Helposti sitä sukii itseään siitä, miten vielä ei ole saanut aikaan mitään,  miten muut sitä ja muut tätä.
Toisaalta joku vanhempi aina muistuttaa tai puoliso, kuinka minä olen ehtinyt vaikka mitä.

Kesäloma. Tuo aika jonka toivoisi olevan kuin munalikööri jääkaapissa, joka ei kulu millään.
Useimmiten se on kuitenkin kuin kuohuviini, joka poksahtaa auki, kuohuu hetken ja onkin sitten juotu.

Minulla on nyt viisi uutta äänitettyä laulua.
Kohta minulla on kuusi.

Sami Baldaufin kanssa tehtiin juurikin se mitä piti, ja nyt sitten ihmetellään kassit tyhjänä, että mitäpä sitten?
Meillä olisi vielä paljon kuhinaa verkkoihin, jos vain mahdollisuus aukeaisi.

Tänään menen nauhoittamaan lauluraitoja toisenlaiseen lauluuni.
Hyvin luomuinen ja pelkistetty, kauniskin , "Kullan ja kurjuuden maa".
Tuotannosta vastaa Joni Masko, jonka ilmaantuminen tämän kehäruuhkaisen maailmani keskelle oli jotenkin helvetin ilahduttava hetki.
Meillä menee tuulet aika lailla samaan suuntaan, ja luulenpa että tässä voi olla yhteistyön taimen, joka kasvaessaan voi tuoda hyvää satoa.

Tässä se vaikeus piileekin, kun mieli pyörittää genrejä häpeilemättä, ja erilaiset musiikinlajit rakastelevat toisiaan intohimoisesti.

UMK. Viime vuonna ei mennyt kuten Strömsössä.
Osallistuakko vai ei?  Se jääköön arvoitukseksi.

Hyvää sateenkaaren väreillä maalattua viikkoa.
Siinä teille hittiä.
KAAPITON - ARTo

Kesäkolli Kurnaa!!!!

Hyvää Kesän alkua kaikille teille jotka tahtomattaan tai tahtoen lukevat tätä hikistä blogiani, joka vie yöunet useammin kuin seksinnälkäinen naapuripuuma.

Olen iloinen kuin heppi hekuman huipulla.
Olen tänään kuullut kaksi kappalettani ns valmiina, ja kyllä ne toimivat.
Tosin täytyy varoituksen sanana sanoa, että vaikka kyseessä on niin kutsutta MTV poppia, ei nämä biisit ole sellaisia kerralla tajuntaan pieraisevia pläjäyksiä. Eli hieman pitää nähdä vaivaa ja antaa musiikin kaivautua hitaasti mutta kiihkeästi sielun sopukoihin.

Saas nähdä mitä kansa tykkää, mutta toivotaan että muutkin kuin minä ja poikani ovat innoissaan ja saavat lanteisiinsa liikettä.

Rakastelkaa toisianne.